Jump to the other side

Kaikille jotka eivät ole vielä huomanneet, niin minä hiljattain aloittelin uudenlaista blogia. Siirtykää sinne siis, ihastukaa tai vihastukaa, tähän blogiin ei näillä näkymin tule enää mitään!

 Linkki tässä:

  Behind the mask

Sekunti, sitten toinen, ja lopulta kolmas

Voisipa vaan joskus istua tosi myöhään, ihan laittoman myöhään koneella ja kattella välillä kattoon, ilman mitään kiirettä, ilman mitään sellasta tunnetta että just nyt pitäis olla jossain muualla, tekemässä jotain tärkemänpää.
Sitten sitä miettii, että onko edes olemassa tärkeämpää kuin tämä hetki tässä, tämä hetki, jona sormet naputtelevat näppäimiä ja katse ravaa näytön ja näppäinten välillä.

Ihminen ei ole itsensä herra, ihminen ei ole oman onnensa seppä. Aina kun tekee jotain, siinä tekee jotakin väärin, vähän liian korkealta, tai vähän liian matalalta. Liian kovaa tai liian hiljaa. Jos ihminen hallitsisi itsensä täysin, olisi hän täydellinen.

Vaan kun en ole. Ei kukaan ihminen voi olla. Parhaansa voi tehdä ja olla ehkä jopa tyytyväinen siihen, mutta onko se koskaan täydellistä?

Määritä sana täydellinen. Et voi, tiedätkö miksi? Koska et ole täydellinen. Voiko ihminen selittää tai määrittää täysin tarkasti mitään sellaista, mitä ei ole koskaan nähnyt omin silmin? Tuskinpa.

Mutta ehkä sen on joskus tuntenut jossain syvällä. Siksi usein harhautuu luulemaan, että täydellisyyteen voi päästä.
 Täydellisyys ei siis ole ihmisen ulottuvissa. Helpottavaa.

Niin paljon tehtävää, niin vähän kiinnostusta

Jos joku ei nyt vielä huomannut, niin ULKONA ON IHAN MAHTAVA SÄÄ. Lunta maassa ja aurinko paistaa.

Joten kaiken järjen mukaan mä nukun yhteentoista, raahaudun sohvalle katsomaan Housea ja syömään keksejä omenamuussilla, kovin ponnistuksin nousin istuakseni koneelle ja jumittamaan 9gag:iin. Tässä mä vieläkin olen. Kunpa tämä olisi niitä päiviä, jolloin saisi vaan lagia tekemättä mitään, mutta kun ei. Tunnin päästä pitäisi olla huone suht siivona ja kamat pakattuna ja menossa taas. Jeeeeeeeee on tää vaa niin hemmetin hauskaa. Ketä kiinnostaa stiä paitsi matikanläksyt, joita en oo ehtiny ajatella koko loman aikana.

 Norwegian winter

Jotkut ihmettelee mitä kivaa on 9GAG:issa on.
 Ei mitään. Se vaan autaa tappamaan aikaa.
Ja aivoja.

Toivottavasti piristin teidänkin päivää. Hasta la vista.

Give and you will receive, It’s Nature’s order

Taaskaan en noussut auttamaan.

Minulla on aivan auttamaton tarve päästä tarjoamaan apua, ojentaa käsi tarvitsevalle. Yhä enemmän tuntuu silti siltä, että se on vain halu, kaunis ajatus. Toisinaan on niin vaikea siirtyä sanoista tekoihin.
Tahdon auttaa. Jotta vanhukset voisivat aamupäiväkahveillaan päivitellä, kuinka nuoriso ei olekaan aivan hunningolla. Jotta nuoret itsekin ymmärtäisivät, miksi on auttaminen on hyvästä, että siitä tulee hyvä mieli kummallekin osapuolelle, sekä auttajalle, että avuntarpeessa olevalle. Jotta edes pieni pala Suomea voisi tuntea, että tämä on hyvä paikka elää. Jotta voisin palauttaa suomalaisten uskon hyvyyteen, inhimillisyyteen ja yhteisöllisyyteen.
 Niin kuin ennen vanhaan, kun kaikki oli hyvin. Silloin ennen oli vielä käytöstapoja, eikö niin? Ihmiset olivat ystävällisiä ja rehellisiä toisilleen, eivätkö olleetkin? Moni asia on parantunut aikojen saatossa, mutta joissain asioissa ollaan kyllä menty kompuroidenkin.

Niin pieni ele kuin se onkin, avun tarjoaminen, on se vaikea tottumattomalle. Olenko oikeastaan ikinä noussut bussissa antaakseni paikan vanhemmalle? Suomessa en kertaakaan. Teitittely? Entä jos se loukkaantuu, ehkä se ei olekaan niin vanha, tai jos se ei edes halua apua. Niin minä usein ajattelen.

Ei pitäisi. Pitäisi vain rohkeasti ojentaa kättä, ja tehdä pienellä eleellä toisen päivä paremmaksi. Saa siinä hymyn itselleenkin.

Ensi kerralla en epäröi

Sillä se ei pelaa joka pelkää

It's just another Sunday, in a tired old street

Tuntuu että juuri tota mä nyt tarvitsen. Strutsityynyn, ah mikä keksintö. Sulkeappa pois paha maailma, kaikki ihmiset ja vain vajota omaan onnellisuuteensa.
Vielä olis kaks koetta jäljellä, pinnistää pinnistää. Motivaatio taas vaan on hukassa, ehkä se löytyy iltaan mennessä, ettei tule taas hirveä kiire ton lukemisen kanssa...

Kuva täältä: Ostrich pillow

Tuli muuten mieleen, kun siitä onnellisuudesta paasasin:

...törmäsin tähän eilen (piristi mukavasti mun superantisosiaalista lauantaipäivääni) ja edelleen hymyilyttää kun se on niin osuva.

Oh, happiness, it's you! Didn't notice you come :)

Niin kaunis sää ulkona, puiden kellastuvat lehdet loistaa kultaisina hiljalleen laskevan auringon kanssa. Vois ehkä jopa pistäytyä ulkosalla. Mutta ensin sitä bilsaa.

Carpe diem!

Aah mikä tää tunne on olevinaan. Kaikki on niin täydellistä ja kaunista.

ONNI. Voi herranjestas mä olen löytänyt onnen. Mä en voi uskoa tätä, mutta eilen ruotsinkokeeseen lukiessani huomasin siellä kirjassa tämän sitaatin:

Man får aldrig leta efter lyckan,

man möter den helt apropå.

-Isabelle Ebenhardt

Suomeksi sama olisi; onnea ei pidä koskaan etsiä, sen löytää aivan sattumalta.

Matka on päättynyt. Tsuku tsuku, päätepysäkki, kaikki matkustajat ulos. Olen löytöretkeilijä määränpäässään. Olen enemmän kuin Columbus Amerikassa, minä nimittäin löysin Intian, en Amerikkaa vain luullakseni sitä Intiaksi.

Löysin aarteet, kauniit puutarhat, alkuperäiskansan ja heidän kulttuurinsa.

Seuraava tehtävä on nauttia tästä tunteesta. Ei pidä pelätä menettävänsä jotain rakasta, en aio tuhlata ajatustakaan epäonnistumisille, aion nauttia ja elää täysillä tämän tunteen. Tätä en hukkaa, en tuhoa omin käsin.

Tiedättekö miltä se tuntuu? Elämä on ihan kuin ennenkin, huomenna on matematiikan koe, enkä ymmärrä kombinaatioista hölkäsen pöläystä, mutta so what. Mä olen onnellinen, joten ei masenna! Maailma on värikkäämpi, tunteet ja aistit ovat laajimmillaan. Aion ratkoa kertaustehtäviä ja hakata päätäni seinään yömyöhään, mutta mennessäni lopulta peiton alle, sulkiessani silmäni, tunnen pohjatonta kiitollisuutta, siitä mitä minulla on.

Seikkailu ei ole ohi. Nyt kun ovi on vihdoin auki, näen tulevaisuuden kauniina edessäni. Tiedättekö mikä minusta tulee isona? En minäkään. Mutta minä luotan. Luottamalla löydän sen oikean tien.

Jestas mä olen epäselvä. Lupaan ryhtyä selkeämmäksi blogini kanssa, ihan kohta. Ensin vähän todennäköisyyslaskentaa ja tilastotiedettä.

Nellyn ääni on mennyt tosi nasaaliksi ajan myötä, mutta minkäs mahdat, tästä musasta tulee tosi hyvä fiilis. Varsinkin jos pistää kovalle ja hengittää musiikin mukana.

Jokin ylimääränen tässä biisissä koukuttaa, keksikää mulle mikä se on! Melodia kopioitu jostain vanhasta laulusta? Jotain tuttua siinä alussa on...

ADIOS AMIGOS, lukiolaisille tsemppiä koeviikon kanssa. Kaikki hyvä palkitaan aikanaan, mikään tekemänne työ ei ole turhaa.

ps. jos ette vielä ole kokeneet Lana Del Rayn Blue Velvet -kappaletta, niin suosittelen jos vain kyseinen tyyli napsahtaa teillä :)

Se tulee nurkista sisään ja jäädyttää

SYYKSYYY jee se on täällä.

On joo harmi ja kaikkea, kesä loppui yhyy tulee ikävä. Ei nyt kuitenkaan takerruta menneisiin, meillä on ihana ja tunnelmallinen syksy edessämme.

Syksyn parhaudet:

SWEET SEVENTEEN, for me yeah

Miksi odotan niin innolla täyttäväni 17? Nothing special, synttärit vaan on kiva juttu kun saa leipoa, syödä ja äiti ostaa lahjan. Ja näkee sukulaisia ja saa huomiota kavereilta (wohoo).

Ei enää lastenlippua junassa, vähän aikuisempi olo.

Lehtiä, lehtiä, lehtiä kaikissa sateenkaaren väreissä! Oon myös saattanut joskus mainita, kuinka rakastunu oon haravoimiseen. Ah se lehtien kahina. Ja niin säälittävää kuin se onkin, niin hypin välillä sitten siinä lehtikasassa, jonka olen vaivalla aikaansaanut. Haravoidessa tulee samalla mukavasti hikeä pintaan, ja lopputulos miellyttää aina silmää kun on puhdas piha. Haravoiminen kunniaan!

Parhaassa tapauksessa käytössä on takka, mutta kynttilätkin ajaa tän asian. Nimittäin kuumaa kaakaota kermavaahdolla, pikkasen suklaarouhetta ja nomnomnom ruokaorgasmi luvassa. Toimii parhaiten sohvan perukoilla lämpimään vilttiin kääriytyneenä hömppäkomedioita katsellessa.

(oikeastaan tää on ihan talven juttu, mutta kun en malttais millään odottaa!)

KUMISAAPPAAT, SADE JA KURA nyt on aivan ehdottomasti syksyn parhaita puolia. Enkä edes ole ironinen. Mulla on ihanan suloset liilat upouudet Tretornin saappaat, joilla tykkään kahlata ihan muuten vaan tossa meidän ojassa (ei, en ole mikään 5vee). Sateesta olen aina pitänyt. Sade puhdistaa luonnon, ja miksei nyt kaupunginkin, eikä mikään nosta parempaa fiilistä aamulla bussipysäkille raahautuessa kuin kostean nurmikon tuoksu ja lehtien kärjissä kiiluvat sadepisarat, jotka ovat jääneet siihen öisen rankkasateen jälkeen kököttämään meitä ohikulkijoita ilahduttaakseen.
Sade tietää myös kuraa, myöhemmin talvella loskaa, mutta tässä multa vinkki onnelliseen elämään: älkää ottako sitä sotkua niin tosissanne, kura ei ole vain lasten etuoikeus. Meillä vähän varttuneemmillakin on syymme ja lupamme veivata vähän siinä kuralammikossa, sillain että kuuluu se hauska *muiskpluts* -ääni.

Ihania weheartit kuvia kaikki.
Tunnelmallista ja tunteidentäytteistä syksyä itse kullekin

Laiskuus on suhteellista

Matematiikantunneilla on aina puhuttu lukujen suhteista. Kahden suhde kolmeen ja niin edelleen.

On olemassa myös ihmisten välisiä suhteita. Äiti ja tytär -suhteita, parisuhteita, siis ihmissuhteita.

Sitten on myös sana suhteellisuus. Suorastaan suhteiden perikuva.
Tänä iltana suhteellisuuden merkitys avautui minulle aivan uudella tavalla.

 Sisko 9 vee on juuri katsonut puolentoista tunnin mittaisen Disneyn elokuvan ja kiirehtii lopputekstien alkaessa vessaan (koska jännittävää elokuvaa ei voi koskaan laittaa tauolle vessahädän takia, tämänhän me kaikki tiedämme). Samoihin aikoihin juuri illan tiskivuoresta selvinnyt äiti istahtaa sohvalle katsomaan illan uutiset. Pian sisko palaa vessasta ja tuhahtaa tomerana äidilleen: aina sä vaan katot telkkaa.

Niimpä, laiskuus on suhteellista.

Ai niin, vähän näin myöhässä pidän hiljaisen hetken yhdelle maailmanhistorian todellisista sankareista, kuukävelijä Neil Armstrongille. Jätkä hei käveli kuussa, eihän sellasta ihan joka päivä tapahdu.

weheartit

Haaste, jonka parasta ennen päivämäärä meni jo

-Each tagged person must answer the 11 questions given to them by their “tagger”and post it on their blog.

- Then, choose 11 new people to tag and link them in your post.

- Create 11 new questions for the people you tag to answer.

- Do not tag back to the person who has already tagged you

Kiitän Viiviä tästä maanvaivasta haasteesta

1. Mitä odotat tulevaisuudeltasi ja miltä se näyttää?
Kaikkea kivaa (obviously). Ylioppilastutkintoa, elämyksellistä yliopisto/ammattikorkeakouluelämää, oman kutsumusammatin löytämistä, onnellista elämää ylä- ja alamäkineen. Ja hyvältä näyttää!

2. Asia mistä et ikinä voisi luopua?
 Yksikertaisesti ja itserakkaasti ajateltuna mun elämästäni kokonaisuudessaan. Oonko edes vähän pihi, kun en halua luopua niin mistään. Kaikki on täydellistä just sellaisena kun ne nyt on, ei mulla ole mitään tärkeämpää kuin kaikki mitä mulla on.
Jos nyt jonkun nostaisin esimerkiksi, niin vuodenaikojen vaihtelu. Kesä ei koskaan tunnu yhtä mahatavalta kuin pimeän ja raskaan talven jälkeen, eikä syksy koskaan yhtä raikkaalta kuin hiostavien kesäpäivien mentyä.

3. Minkä vääryydeen haluaisit korjata maailmasta, jos saisit siihen mahdollisuuden?
Rikkaille, siis _todella_ rikkaille ihmisille pitäisi asettaa maailmanlaajuinen vero, mikä pistäisi ne maksamaan muutaman kymmenen kodittoman lapsen koulutuksen.

4. Mitä ystävät merkitsevät sinulle?
Ystävät on palkattomia terapeutteja. Haaveilin kauan pääseväni terapeutille, mutta vasta äskettäin huomasin, että ystävät ajavat saman asian, lisäksi he tuovat miljoona kertaa enemmän iloa ja onnea.

5. Mikä on asia jossa haluaisit kehittyä tai asia jonka haluaisit osata?
Haluiaisin monilahjakkuudeksi; olisin Master Chef, pianisti, jalkapalloilija, fyysikko, runoilija, pikajuoksija, koomikko... Pahempi olisi keksiä mitä minä en haluaisi olla.

6. Uskotko kohtaloon? Perustele.
Uskon siihen, että kaikki on ennaltamäärättyä, mikään ei ole sattumaa ja kaikella on tarkoituksensa. En itse käytä termiä kohtalo mutta idea on aika pitkälle sama.

7. Ajatus mikä saa sinut varmasti aamulla nousemaan vuoteestasi ylös reippaana uuteen päivään?
Ajatus siitä, ettei mulla ole mitään, mikä estäisi nousemasta. Extravoimaa saan, kun huomaaa että sinä päivänä on äikkää tai tutorien joku tempaus tai vaikka jonkun synttärit.

8. Biisi joka tuo mieleen paljon muistoja?
 Michael Jacksonin Thriller. Ei mitään erityisiä muistoja, mutta aina kun ensi nuotit kajahtaa jossain, mun sisällä syttyy lämpö ja tunne, kuin olisin tullut kotiin. Kuuntelin jossain vaiheessa niin mahdottoman paljon MJ:tä, että ne on hitsautunut kiinni mun elämään, etenkin yläasteaikoihin. Päähän tulvii muistoja köksäntunneista, urheilupäivistä, kuviksentöistä, leffailloista...

9. Mitä pelkäät? Fobiat yms.
Ahtaanpaikankammo välillä jopa ärsyttää. Iskee jopa pestessä lattiaa sängyn alta.
 Lisäksi pimeänpelko on yltynyt jopa pelottavaksi. Yöllä kun herään vessaan, sydän alkaa tykyttää tuhatta ja sataa heti kun astun pimeään käytävään. Kylpyhuoneeseen en voi pimeällä astua ennen kuin olen kurottautunut sytyttämään valot päälle. Yökylässä en voi keittiöstä yöllä hakea vettä ilman, että juttelen kaverille siinä samalla. Järki sisällä paasaa että oletpas hölmö, ei ole mitää pelättävää prkl! mutta pulssi nousee silti pilviin.

10. Mitä suunnitelmia sinulla on kesälle 2012?
Hehee tämän takia ajattelin jättää jo koko haasteen sikseen, luonnosten joukkoon homehtumaan.

11. Miten kuvailisit itseäsi kolmella adjektiivilla?
Värikäs, onnellinen ja saamaton


Haastan kaikki, ketä kiinnostaa (lotta myös!). Ilmottakaa jooko mulle, jos toteutatte haasteen :)

Tässä kysymyksiä:
1. Mitä kuuluu just nyt?
2. Oletko nähnyt tähdenlentoja?
3. Tärkein asia elämässä?
4. Millainen olisi unelmiesi matka?
5. Kuinka paljon vaurautta ja rikkautta olisi tarpeeki sinulle, ja miksi?
6. Mikä on salainen taitosi?
7. Missä olet ihan onnettoman huono?
8. Olisitko mieluummin sokea vai kuuro?
9. Missä haluaisit olla kuusikymppisenä ja kenen kanssa?
10. Paha tapasi, josta et pääse eroon?
11. Kerro jokin tapahtuma, mistä olet kuullut kerrottavan kun olit 4-vuotias (jos et muista, kysy joltakin)


Jottei tää postaus olisi ihan totaalisen tylsä, lisään kuvan serkkuni kissasta.

Myöntäkää pois, tämän söpön kissakuvan myötä maailma muuttui heti paljon merkitysellisemmäksi

Start the engins

Arki on kuin joku ikivanha kone, veturi ehkä. Pitkään se on seissyt paikoillaan pölyttymässä, koko loman ajan ei sitä kukaan tarvinnut. Sitten alkoi koulu, aikaiset herätykset, säännölliset ruoka-ajat, velvollisuudet. Vähitellen moottori köhisten ja pähisten käynnistyi, ja niin veturi lähti vaivalloisesti liikkeelle. Päivien mittaan muttereita piti kiristellä, ruuveja lisäillä sinne tänne, ja ajoittain jopa hitsata ratkenneita saumoja. Heti kun tuntui, että nyt kulkee, niin taas napsahti jokin vaijeri ja pari kertaa meinasi levitä koko masiina matkan varrelle. Viikonloppuna pääsi taas fiksaamaan ja puunaamaan, maanantaina veturi oli jo melko edustuskelpoinen ja olo oli kuin oikealla veturinkuljettajalla, siis lukion tokaluokkalaisella. Nyt olen saanut läksyt sun muut kouluhommat rytmitettyä ihan siedettävästi, aikaa jää muuhunkin kuin vain kouluun, vaikkei nyt paljoa.

Anteeks nyt ihan kauheasti, kun siinä on ruma sana. Ei voi mitään, joskus maailma on ruma.
 Mutta että sellanen veturi.

Oon ihan kahen miljoonan vaiheilla kun en osaa päättää, aloitanko uuden blogin vai jatkanko vaan tähän samaan ja freesaan pelkästään ulkoasua. Vähän oon uutta vinkkeliä suunnitellu, kirjottaisin hiukan "yksityisemmistä" asioista, sillain enemmän yksilönä.

UUSI ALKU VAI UUTTA SONTAA SEN VANHAN PÄÄLLE??
Saa kertoa mielipiteitä jos tykkää. Minä tykkäisin.

Millasia vetureita teillä muuten on? Lähtikö ne liikkeelle tällain syksyllä?

Teidän olis hyvä tietää...

Okei, kello on vähän yli yks yöllä ja mun pitäis vajaan seittemän tunnin päästä herätä viimeiseen kesätyöpäivääni (_PALKKAPÄIVÄ_) mutta mua rupesi häiristemään miljoonasti käyttäjätunukseni Hooter. Huomasin nimittäin kuinka väärän kuvan mr. Google antaa minun Hooteristani.

Hooter, jota minä tarkoitan, on Michael Jacksonin lyhytfilmi Captain EO:ssa esiintyvä suloinen ja hölmö pienen elefantin näköinen möhkäle, joka tavallaan pelastaa koko maailman. Tai ainakin Captain EOn, ota nyt noista scilileffoista selvää.

...ja nyt mua kaduttaa jo koko juttu, koska en oikeasti muistanu, että se olisi noin ruma pieni möhkäle. Pitäisi varmaan vaihtaa joku järkevämpi nimimerkki.

No voi luoja kuinka hölmöksi ihminen voi tuntea itsensä tuijottaessaan tuota rupikonnaa. Nimimerkin vaihto on muuten ensimmäinen asia minkä teen huomenna jahka pääsen kotiin.

Ei mulla muuta. moi.

Let the rain wash away all the pain of yesterday

Haudanhiljaista menoa ollut täällä blogissa, pitäisi kai pyydellä teiltä lukijoilta anteeksi tai jotain... Vakuutan, että nyt kun olen saanut ladattua akkujani maksimitehoihin, rupean vähän inhimillisemmäksi ja alan etsiä jonkinlaista tarttumapintaa arkeen. Kesäkuussa on ihan okei, että herää puoliltapäivin, syö aamupalaksi herneitä ja luke Pikku Prinssiä riippumatossa loppupäivän, mutta kun päästää heinäkuun puoleen väliin, alkaa jopa tällainen kaalimatokin kaivata takaisin rutiineihin.

Turkin reissu siis tuli ja meni, oli taas kerran mahtavaa vaihtaa maisemaa ja leikkiä elävänsä toista elämää, unohtaa kaiken mihin on tottunut tai mitä on esittänyt. Kun joutuu tarpeeksi kauas kotoa, voi vihdoin laskea naamion (tai vaihtoehtoisesti pukea uuden naamion ylle ja esittää jotain uutta roolia) ja olla mitä lystää, koska siellä kaukana ei koskaan tiedetä, millainen sinun pitäisi olla, mitä sinulta odottaa. Se on hauskaa, virkistävää ja rentouttavaa. Pääsee vaihteeksi vähän lähemmäs omaa aitoa itseään. Plussana se, ettei kukaan suutu jos töppäät, koska kun tavataan niin harvoin eikä koskaan tiedä mikä on viimeinen hali tai poskisuudelma, ei kannata kantaa kaunaa.

Jaaaa tättärää tässä pari kuvaa mun action kesästäni

 

Aika huisin poweri Powerpark  Ala-Härmässä, kaikki hurjimmat laitteet ja korkeanpaikankammon voitto DONE!

Mmm jep se on legoista väsätty aika karmaisevan feikki ängri böördsi. Propelli päässä (?)

Sitruunamuffinseille piti kuulemma tehdä perhosensiivet, mutta pupun korviahan niistä tuli. Oli muuten hyvää, sitähän sä kysyit?

Kuka rakastaa kesää KÄSI YLÖS. Riippumatossa loikoillen kesän antia nauttien.

Sade laulaa ulkona eikä mulla riitä sydäntä sulkemaan ikkunaa yöksi, vaikka vähän vilpoista olisikin. Mieluumin nukahdan sateen ropinan tuudittamana, ja herään raikkaan, kostean nurmikon tuoksuun.

Viva la vida, viva l'été...

We've been on the run Driving in the sun

 No on vähän keäsfiilis joo. Koulua ei jaksais enää hetkeäkään, äkkiä vaan veljen yo-juhlat alta pois ja lentäen Turkkiin... Koeviikolle en uskalla edes uhrata ajatustakaan.
Oon huokaillu tässä vähintään koko illan tuonne hiljalleen laskevan auringon perään, ja on ollu mukavan raukee olo. Suomi hävis komeasti Valloille, mut annettakoon se heille anteeksi. Muuten mukava viikonloppu, taas ole yhtään ehtiny kotona istua. Ah se tunne, kun istuu autossa ja aurinko porottaa niskaan takaikkunasta ja radio pauhaa, maisema vilisee silmissä.
Tuo biisi kuvaa aika täydellisesti mun tänhetkistä tunnetta n__n


Ai juu, hyvää äitienpäivää kaikkile ihanille äideille! Meidän äiti sai pari askarreltua korttia kuopukselta ja suklaata esikoiselta. Minä en taas viittinyt mitään hankkia, meillä on yleensä menty sellasella "on ihanaa että olet olemassa" -tyyppisellä systeemillä. Ja toisaalta lupauduinhan minä sille leipuriksi niihin yo-pippaloihin, joten eiköhän siinäkin ole lahjaa ja uhrautumista kerrakseen.

I'm gonna pick up the pieces, And build a Lego house

Taas näitä päiviä. Ulkona on hyvä sää, mutta koulujutut pakotta istumaan koneelle. Ja mitä käykään, kun alan ettiä youtubesta sopivaa fiilistelymusaa...

Hihii, aika mahtavia nuo viedot. HUOM. Ainoa oikeasti katsomisen arvoinen video

Tässä videossa ei sinänsä ole mitään hauskaa, mutta mua naurattaa kovasti, koska Ed näyttää ihan Ron weasleyltä ._____.

Tuli vaan ikävä näitä. Uuumh päätä särkee jo...

Huoh, ehkä ois syytä naputtaa jotain noille Wrodin asiakirjoille, jotka kaipaa oikeeta infoa. Mitä opettajat oikeen kuvittelee, että keväisin oppilailla oikeasti riittäis tarmoa istua tekemässä jotain hyödyllistä?

Olis ihanaa, jos saisin kerättyä itteni ja hoidettua suurimman osan listani asioista pois päiväjärjestyksestä (kyllä, pidän yöpöydällä päiväkirjan alla sellaista To do -listan tyyppistä). Uusi kännykkä, hyvät kengät, juhlamekko veljen yo-juhliin, uudet lenkkarit... Ostoslistaltahan tuo näyttää. Hirveästi rahaa taas valuu sormien lomasta, onneksi sain edes kesätyöpaikan varmistettua.
Mutta adios amigos, nauttikee noista vähän  vajaista videoista, mine nautin jäätelöveneestäni. Hurraa hurraa, eilen pihan ohi pyrähti jäätelöauto pillit vinkuen, nyt on pakkasessa taas mussutettavaa.

Sulla on matkalippu toiseen maailmaan, kunhan tovin maltat olla focuses.

Oot nuori ja rauhaton sydän, kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään.
Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä.

Napakymppi Jukka Poika, napakymppi...  Siltä minusta vähän tuntuu. Tämä "kylä" missä asun. Voisinhan vieläkin enemmän korvessa asua, sillä eihän tätä paikkaa edes metsäksi voi kutsua. On täällä kuitenkin Robin Hood ynnä muut menomestat muutaman kilometrin säteellä... Lähin kaupunkikin on sentään Lahti, go pelsut.
 Silti tämä globalisoituva maailma saa mut haluamaan enemmän, kauemmas ja nopeammin. Maailma kutistuu hurjaa vauhtia, ja on yhä helpompi ylittää valtameri vain tunneissa. Jos vain fyrkkaa löytyy, on maailma sulle avoin. Rahaakin löytyy kyllä oikeasti vähän sieltä täältä, kun vaan jaksaa ettiä. Tänä päivänä unelmat ei ole enää haaveita; ne on jotain, mihin pyritään ja ne on mahdollisia saavuttaa. Maailma on hyvä, kun yrittää toteuttaa ihmisten unelmia, siihen maailma on aina pyrkinyt. Joskus joku haaveili lentämisestä, kuinka upeaa olisikaan voida levittää siipensä ja nousta pilviin. Nyt lentokoneet osaavat lentää, vaikkakin massiivisin resurssein, ilmassa ollaan joka tapauksessa. Rautatiet, autot... Jopa avaruuteen on ihminen kurottanut sormenjälkensä. Fysiikan lakeja kumotaan yksi kerrallaan, seuraavina haasteina yhä nopeampi liikkuminen: itse teleportointi. Zup, olet Amazonin viidakossa. Zup, olet Hong kongin sykkeessä. Zup, olet kotona ruokapöydässä. Vai tulisiko ihminen kotiin aina tilaisuuden tullen? Missä olisi ihmisen koti, jos voisi olla kaikkialla? Koti on siellä missä sydänkin. Tai koko maailma on koti. Tai sitten koti on siellä, mistä on lähtöisin. Siellä, missä sinut otetaan aina vastaan, tai ainakin päästetään sisään. Kun nykyään kummastellaan, minkä maalainen ihminen on, jos vanhemmat ovat eri maista, niin ehkä tulevaisuudessa on myös niitä, jotka eivät koe olevansa suomalaisia tai espanjalaisia, vaan maailmalaisia.

Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä.

Mietin vaan tuota. Unelmia pitää olla, mutta riittääkö mulla tahtoa ja tekoja niiden saavuttamiseksi. Seiskaluokkalisena julistin, että sitten joskus matkustan Uuteen-Seelantiin ja hyppää Benji-hypyn. Edelleenkin aion tehdä sen, mutta homma vaan lykkääntyy mun suunnitelmissa koko ajan kauemmas tästä hetkestä. Seiskaluokalla sen piti olla seuraavan kesänä, sitten se siirtyi lukion loppuun, nyt heitän sen (mahdollisille) yliopistoajoille. 

 Käy koulut ja hanki pätevyys.

Niimpä. Tuntuu että pitää vaan puskea eteenpäin, koulua toisen perään, mee eteenpäin kuin sotilas. Välillä sitä miettii, että mitä jos vaan antaisi olla, jättäisi lukematta kokeeseen eikä tavoittelisi sitä parasta mahdollista tulosta. Sitten muistaa, ettei ole yksin tässä maailmassa. yhteisön odotukset ja niiden kautta painostus on suuri, vaikkei sitä joka päivä edes huomaa. Vanhemmat näyttäisi turhautuneilta, kavereilta tippuisi sääliviä katseita opettaja huokaisisi syvään ojentaessaan tulosta. Ihminen ei elä yksin, ihminen ottaa pakostakin vaikutteita ympäristöstään. Joten kuinka voisin olla niin itsekäs, että heittäisin minulle suodut mahdollisuudet hukkaan?

Sellaista vuodatusta. Mukavaa kirjoittaminen, varsinkin kun ei ole äikäopettajan punakynää vahtimassa. Ei paineita, ei odotuksia. Ei ainakaan paljon, jonkun verran tietysti aina. Kohta 7 miljardin ihmisen maailmassa kun asutaan.

Magic, magic, magic, magic. It’s magic. It’s a kind of magic

Voilà, suunnilleen viikon verran flunssaa takana, pari nenäliinapakettia tyhjennetty ja jokin hauska voima on vetäny mua kauheesti sänkyyn päin, on tullu laiskoteltua oikeen olan takaa koko tää viikko. Mutta tuo sää on helpottanu oloa ainakin miljoonasti, musta tuntuu että vihdoin saan varsitettua talven rippeet olkapäiltäni ja askeleet kevenee koko ajan. Keveyttä on tuonut ihan konkreettisesti eilisen pieni parturioperaatio... Tiedättekö sen tunteen, kun liu'uttaa sormia hiuksilla ja hiukset tuntuu loppuvan kesken? Tai kun levittää shampoota, tuntuu kuin palanen päästä puuttuisi? Vaikka hiuksiahan ne vain on. Pitkiä, ohuita ja kestäviä sarveiskuituja (-Wikipedia). Kukapa moisia kaipaa.
 Koulukin tuntuu olevan enää pelkkä vitsi. Ai että lukisin aina kilitsti kaikki lukuläksyt, laskisin vektoreita auringon porottaessa ikkunasta, taivuttelisin ruotsin verbejä? Aaaaaai don't think so. Pikemminkin haravoin pihalta viime syksyn jäänteitä, luen Nälkäpeliä (btw se leffa oli aika ihana, heti seuraavana päivänä ampaisin kirjan puoleen, enkä ole osannut lopettaa) ja pyörittelen pari smoothieta kattoen välillä sitä ikivanhaa Famea.

Ah bon, ne kengät tietysti vielä.
I know, mukavan kulahtaneet ja mutaset on jo, mutta minkäs teet. Asun Suomessa, jossa sataa välillä kissoja, välillä koiria. Uskokaa tai älkää, noi on kerran ehtinyt juosta jo pesukoneessakin, joten ihan hyvin ne mun mielestäni on selvinneet. Ja tulee kestämään vielä paljon, olen keksinyt jo vaikka mitä uutta piirrettävää noihin töppösiin. Vanseja odotellessa, puran luovuuteni näihin ;)

© lotta

Tuntuu vähän jännältä tämä, että puhun koko ajan kengistä. Kenkä kenkä kenkä.
Vappuvapaat.
Remonttia kotona.
Huomenna leffaan, The Avengers vai Iron Sky?

I'M GONNA LEARN HOW TO FLY!

Vilustumista enteileviä merkkejä velloo sisälläni... Hytinää, kylmiä väreitä, turvonnutta kurkkua ja tajuton väsymys. Kuumaa kaakaota ja tuoremehua napaan, en aio nyt luovuttaa. Koko kevään olen kestänyt, eikä nyt ole aika antaa periksi. Valkosolut ynnä muut mömmiäiset veressäni, taistelkaa!
 Kuvissa otuksia ja kenkiä, näiden kahden tekijän summana saan toivottavasti kengät, joissa on otuksia. Tosin Promarker tussi petti, se meinaa levitä koko ajan: tuloksena tuskallisen suttuista jälkeä. Ehkä löydän paremman kynän. Ehkä jaksan piirtää jo tänään, ainakin toisen kengän. Heti kun olen katsonut kirjastosta lainaamani Fame 1.tuotantokautta tarpeeksi. Kui huisia olis ollut elää 80-luvulla.

Flunssanpoikasesta (joka ei aio kasvaa koskaan oikeaksi flunssaksi) huolimatta on ihan hyvä fiilis. Kevät rullaa eteenpäin, mitä nyt joka viides minuutti se ottaa takapakkia ja ripottelee lunta taivaalta, mutta kyllä sitä nurmikkoa ja aurinkoakin ehtii välillä nähdä. Ja Fame on tosiaan aika koukuttava, jos ei lasketa niitä kirkkaanvärisiä trikooita ja villejä permanentteja, joita vilahtelee ruudulla tuon tuosta.

Huomenna Finnkinon hämärään saliin tuijottelemaan Nälkäpeliä. Saan ehkä viimein tietää, mikä siinä minua niin kiinnostaa. Kirjan olisin jo lukenut, uskokaa pois, ellei käsissäni olisi ollut vielä tähän aamuun asti Langennut enkeli ja ellei kirjaston kaikki kuusi Nälkäpeli-nimistä nidettä olisi olleet varattuina.

I got more in me
And you can set it free
I can catch the moon in my hands
Don't you know who I am

Remeber my name
Fame 

Irene Cara, Fame

Ooh guess what, sain äikästä taas ysin! Ja tällä kertaa se oli varmalla jalalla seisova ysi, ei sellainen just ja just ysi. Jees, ehkä lähdenkin yliopistossa lukemaan kirjallisuutta :D

Alla mina tankar kretsar omkring dyra saker

Onko kauniimpaa kevättä nähtykään.
Äidin kaapista löytyy hauskoja ruutuhousuja
omasta kaapista surullisia veivinsä heittäneitä kenkiä.
Pääsiäisnoidan korista suklaata
ja jostain kun vielä löytyis enkun sanoja...

Ihan jees, enää kaksi koetta. Tänään tosin vedin jo henkeä, en malttanu lukea ollenkaan... Onneksi kohta on pääsiäinen ja sen tuoma pieni breikki.

Isompikin tauko olis kyllä kohdallaan, miltä kuulostais kahden ja puolen kuunkierron kesäloma?

Ja heittäkää mulle idea niihin kenkiin tuhrittavaks, käyn huomenna ostamassa tarvikkeet.

+LÄmmitin blogin sävyt lämpimien säiden innoittamina :)

People say I'm crazy, just a little touched

Selvä, Lahdessa ei myydä mun unelmakenkiä. Kauemmaskaan en vähään aikaan pääse, ja ulkona puskee kevätsäätä hiostavalla nopeudella. Hiostaa meinaan mun "töppöset", talvikengät karvaa täynnä. Jothenka, värkkään omat jännät kengät. Oon työstäny ajatusta jo istumalla pari tuntia koneella selailemassa Googlea hakusanoilla superman converse, pacman canvas shoes yms yms. Silti idea uupuu vielä, mutta tässä vähän suuntaa:

 Ideana siis ostaa valkoset halvat tennarit joihin piirustelen jotain hauskaa ja omaperäistä.

 EPÄTOIVOISESTI TARTTEN LISÄÄ IDEOITA. Mieluummin jotain toteuttamiskelpoisia, koska noi kuvat on vaan inspiraationa, mä en oikeasti pysty piirtämään Batmania.

...Mäkin muuten rakastan tietokoneita, jotka ei tykkää toimia. Ensin en koeviikon takia pääse käsiksi siihen ollenkaan, ja sitten kun yhden päivän haluaisin viettää sen seurassa niin EHEI kun pitää temppuilla ja ottaa aivoon.

It goes like this The fourth, the fifth The minor fall, the major lift

Mitä alennusmyynneistä löytyi?

Bongasin sanat Hotel California takakannesta, mikä oli tarpeeksi hyvä syy kiikuttaa levy kassalle.

Tähän sunnuntaipäivään on kuulunut stressaamista koulutöistä en ensi viikon koeryysiksestä, vähemmän olen saanut mitään tehtyä. Karkasin taas muffinsien ihmeelliseen maailmaan... Ja räjäytin blenderin, ei enää smoothieita ennen kuin taloon ostetaan uusi :(

Sunnuntaipäiväänm on kuulunut myös Leonard Cohenia ja Bruce Sprinstreenia