Vilustumista enteileviä merkkejä velloo sisälläni... Hytinää, kylmiä väreitä, turvonnutta kurkkua ja tajuton väsymys. Kuumaa kaakaota ja tuoremehua napaan, en aio nyt luovuttaa. Koko kevään olen kestänyt, eikä nyt ole aika antaa periksi. Valkosolut ynnä muut mömmiäiset veressäni, taistelkaa!
Kuvissa otuksia ja kenkiä, näiden kahden tekijän summana saan toivottavasti kengät, joissa on otuksia. Tosin Promarker tussi petti, se meinaa levitä koko ajan: tuloksena tuskallisen suttuista jälkeä. Ehkä löydän paremman kynän. Ehkä jaksan piirtää jo tänään, ainakin toisen kengän. Heti kun olen katsonut kirjastosta lainaamani Fame 1.tuotantokautta tarpeeksi. Kui huisia olis ollut elää 80-luvulla.
Flunssanpoikasesta (joka ei aio kasvaa koskaan oikeaksi flunssaksi) huolimatta on ihan hyvä fiilis. Kevät rullaa eteenpäin, mitä nyt joka viides minuutti se ottaa takapakkia ja ripottelee lunta taivaalta, mutta kyllä sitä nurmikkoa ja aurinkoakin ehtii välillä nähdä. Ja Fame on tosiaan aika koukuttava, jos ei lasketa niitä kirkkaanvärisiä trikooita ja villejä permanentteja, joita vilahtelee ruudulla tuon tuosta.
Huomenna Finnkinon hämärään saliin tuijottelemaan Nälkäpeliä. Saan ehkä viimein tietää, mikä siinä minua niin kiinnostaa. Kirjan olisin jo lukenut, uskokaa pois, ellei käsissäni olisi ollut vielä tähän aamuun asti Langennut enkeli ja ellei kirjaston kaikki kuusi Nälkäpeli-nimistä nidettä olisi olleet varattuina.
I got more in me
And you can set it free
I can catch the moon in my hands
Don't you know who I am
Remeber my name
Fame
And you can set it free
I can catch the moon in my hands
Don't you know who I am
Remeber my name
Fame
Irene Cara, Fame
Ooh guess what, sain äikästä taas ysin! Ja tällä kertaa se oli varmalla jalalla seisova ysi, ei sellainen just ja just ysi. Jees, ehkä lähdenkin yliopistossa lukemaan kirjallisuutta :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti