Magic, magic, magic, magic. It’s magic. It’s a kind of magic

Voilà, suunnilleen viikon verran flunssaa takana, pari nenäliinapakettia tyhjennetty ja jokin hauska voima on vetäny mua kauheesti sänkyyn päin, on tullu laiskoteltua oikeen olan takaa koko tää viikko. Mutta tuo sää on helpottanu oloa ainakin miljoonasti, musta tuntuu että vihdoin saan varsitettua talven rippeet olkapäiltäni ja askeleet kevenee koko ajan. Keveyttä on tuonut ihan konkreettisesti eilisen pieni parturioperaatio... Tiedättekö sen tunteen, kun liu'uttaa sormia hiuksilla ja hiukset tuntuu loppuvan kesken? Tai kun levittää shampoota, tuntuu kuin palanen päästä puuttuisi? Vaikka hiuksiahan ne vain on. Pitkiä, ohuita ja kestäviä sarveiskuituja (-Wikipedia). Kukapa moisia kaipaa.
 Koulukin tuntuu olevan enää pelkkä vitsi. Ai että lukisin aina kilitsti kaikki lukuläksyt, laskisin vektoreita auringon porottaessa ikkunasta, taivuttelisin ruotsin verbejä? Aaaaaai don't think so. Pikemminkin haravoin pihalta viime syksyn jäänteitä, luen Nälkäpeliä (btw se leffa oli aika ihana, heti seuraavana päivänä ampaisin kirjan puoleen, enkä ole osannut lopettaa) ja pyörittelen pari smoothieta kattoen välillä sitä ikivanhaa Famea.

Ah bon, ne kengät tietysti vielä.
I know, mukavan kulahtaneet ja mutaset on jo, mutta minkäs teet. Asun Suomessa, jossa sataa välillä kissoja, välillä koiria. Uskokaa tai älkää, noi on kerran ehtinyt juosta jo pesukoneessakin, joten ihan hyvin ne mun mielestäni on selvinneet. Ja tulee kestämään vielä paljon, olen keksinyt jo vaikka mitä uutta piirrettävää noihin töppösiin. Vanseja odotellessa, puran luovuuteni näihin ;)

© lotta

Tuntuu vähän jännältä tämä, että puhun koko ajan kengistä. Kenkä kenkä kenkä.
Vappuvapaat.
Remonttia kotona.
Huomenna leffaan, The Avengers vai Iron Sky?