Arki on kuin joku ikivanha kone, veturi ehkä. Pitkään se on seissyt paikoillaan pölyttymässä, koko loman ajan ei sitä kukaan tarvinnut. Sitten alkoi koulu, aikaiset herätykset, säännölliset ruoka-ajat, velvollisuudet. Vähitellen moottori köhisten ja pähisten käynnistyi, ja niin veturi lähti vaivalloisesti liikkeelle. Päivien mittaan muttereita piti kiristellä, ruuveja lisäillä sinne tänne, ja ajoittain jopa hitsata ratkenneita saumoja. Heti kun tuntui, että nyt kulkee, niin taas napsahti jokin vaijeri ja pari kertaa meinasi levitä koko masiina matkan varrelle. Viikonloppuna pääsi taas fiksaamaan ja puunaamaan, maanantaina veturi oli jo melko edustuskelpoinen ja olo oli kuin oikealla veturinkuljettajalla, siis lukion tokaluokkalaisella. Nyt olen saanut läksyt sun muut kouluhommat rytmitettyä ihan siedettävästi, aikaa jää muuhunkin kuin vain kouluun, vaikkei nyt paljoa.
Anteeks nyt ihan kauheasti, kun siinä on ruma sana. Ei voi mitään, joskus maailma on ruma.
Mutta että sellanen veturi.
Oon ihan
kahen miljoonan vaiheilla kun en osaa päättää, aloitanko uuden blogin vai jatkanko vaan tähän samaan ja freesaan pelkästään ulkoasua. Vähän oon uutta vinkkeliä suunnitellu, kirjottaisin hiukan "yksityisemmistä" asioista, sillain enemmän
yksilönä.
UUSI ALKU VAI UUTTA SONTAA SEN VANHAN PÄÄLLE??
Saa kertoa mielipiteitä jos tykkää. Minä tykkäisin.
Millasia vetureita teillä muuten on? Lähtikö ne liikkeelle tällain syksyllä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti