Now many times I’ve told you of all the things I would do

Tässä joulun alla tulipa mieleeni se joulu, kun sain ensimmäisen oman ystäväkirjani. Olin varmaankin toisella luokalla. Ja piru vieköön ne kirjat olivat minulle kauhua. Olihan se siistiä, kun sai kunnian kirjoittaa toisen ystäväkirjaan. Ja kuinka suosittu olitkaan, jos ystäväkirjasi oli täynnä.

Mutta ne kysymykset. Olivat minulle yhtä tuskaa. Faktat oli helppo täyttää, nimi, hiustenväri, paino/pituus ynnä muut. Mutta sitten tuli sellaisia kysymyksiä kuin "Lempipelisi?", "Lempiruokasi?" etc. Kylmä hiki valui noita täyttäessä. Jostain syystä olin sellainen kultaisen keskitien kulkija, en osannut koskaan sanoa juuta enkä jaata. Aina vaan "ihan kiva" tai "no ehkä vähän joo". Siitä voi varmaan syyttää horoskooppiani, sillä vaakahan tunnetusti on epävarma ja sovitteleva, vai kuinka?

No anyways, nyt olen jo kasvanut isoksi ja päättäväiseksi. Vai olenko? Keksinpä mahtavaa tekemistä tälle kylmälle ja lumiselle maanantai-iltapäivälle en-millään-jaksaisi-odottaa-joulua- mielellä; täytän pitkästä aikaa sellaisen ystäväkirjan sivun! Kaivoin sen samaisen, joskin pölyisen, ystäväkirjani esille, laitan ensin sen mitä vastasin silloisena minänäni, ja perään uuden vastauksen :)

---

Skippaan nämä faktat, koska eivät ne ketään kiinnosta. Hiusten ja silmienvärikin on pysynyt samana, joten ei niissä kai mitään kerrottavaa ole.

Lempiaine: Lukeminen
Jaa-a, mitä lie tuo tarkoittaa äikäntuntia kai :D. No onhan se lukeminen edelleen mukavaa, mutta kouluaine... Varmaankin kuvis. Ja englanti.


Harrastukseni: Tanssi
Ah, herättipä muistoja. Harrastin sitä korkeintaan puoli vuotta. Kun sitten oli esityksen aika, lintsasin koko jutun enkä enää kehdannut ilmestyä niille tunneille. Jaa entä nykyään? Satunnainen lenkkeily, epämääräinen riehuminen, kirjoittaminen ja elokuvissa käyminen. Noin muutamia mainitakseni.

Hauksin peli: Operation
Muistatte kai sen pelin, missä piti kaivaa pihdeiltä sen miehen kehosta luita, ja jos osui aukon reunoihin, siitä lähti TUUT ääni. Kylläpä hienosti sepitin.
Painotan tuota sanaa hauskin. Ensin aloin miettiä mahdollisia lautapelejä. Mutta ei, kun GH. Ja Crash.

Suosikkiyhtyyeni: Shakira
Sallikaa minun nauraa itselleni. Vaikka osaahan Shakirakin laulaa. Mutta siis juu. Lukitsen vastauksen Michael Jackson. Suprise!

Parhaat TV- ohjelmat: pokemon, dikimon (huomatkaa oikeinkirjoitus) raketti jengi (tämähän on tv-ohjelma. Vissiin)
 Oh nyt voin taas olla ylpeä itsestäni. Pokemon menee edelleen. Sen rinnalle (tai oikeastaan sen päälle) on kuitenkin astunut House, The Big Bang Theory (siis rillit huurussa) ja kaukana perässä hiihtää Frendit.

Lempikirjani: Aku Ankka (hirmuiset kumitusjäljet tässä kohtaa muutes)
 Jöös, Aku Ankkaa luen vieläkin, mutta siis KIRJA. Apua, tähänpä en osaakaan vastata. Sanotaan nyt vaikka Randa Abdel-Fattahin Näyttääkö pääni tässä isolta. Kieltämättä oli ihana kirja.

Lempiruokani: Spagetti (tässäkin kumi on viuhunut. Mahtoi olla vaikea kirjoittaa tuollainen sana)
Mmm nytkö tosiaan saan listata näitä... Se spagetti jauheliha kastikkeella, pippuri/lehtipihvi (isän tekemänä tai ravintolan tuotoksena) maksapihvit (varmaan joku salainen resepti jolla äiti niitä tekee, koska maksa ei ole koskaan maistunut paremmalta) lasagne, Uncle Ben's broilerikastike riisillä, ruoka nimeltään halkaistu-munakoiso-jonka-päällä-paistettua-jauhelihaa-ja-hela-hoito-uunissa-paistettuna, riisi- ja mannapuuro, viinilehtikääryleet ja ihan liian monet muut. Tortillat ja pizza. Ja toast-leipiä (leipien välissä juustoa ja makkaraa, vohveliraudassa paistettu). Jälkiruokia en taida edes ruveta listaamaan, sillä siitä ei tulisi ihan heti loppua. olisi varmaan pitänyt laittaa syöminen tuonne harrastuksiin.

Hauskimmat eläimet: jänis, koira, kissa ja kala
Vai että hauskimmat.. No lempieläimet: kauniit käärmeet, kissat, kilpikonnat ja on siperiantiikerit myös sulosia.

Minusta tulee isona: Lasten hoitaja (tykkään mun kirjotusvirheistä)
Jjaaaaaaaa.... Onko oikein kysyä mitään tuollaista ysiluokkalaiselta joka ei edes tiedä että mihinkä lukioon sitä menisi? 
En minä vaan tietä. Media-ala. Kuvaaja. Äiti. Mikä tahansa.

Minä toivon: Akvaarion jossa on kala
Hillitön naurukohtaus.
Toivon rauhaa ja rakkautta maailmaan. Ja että joulu tulisi nopeammin ja saisin XBoxin :))

Päiväys: 24.12.2002
20.12.2010

Kuva minusta: Kaunis ja taiteellinen näkemys minusta

Ja nyt ärsyttää niin kamalasti, että nämä kuvat menee aina yli rajojen. Ärrinmurrin.

The whole system sucks

Nykyaika. Ja pah.

 Ostin kuulokkeet, hienot sellaiset. Laatumerkki. Kuuden kuukauden kuluttua ääni ensin pätkii, sitten ei kuulu enää mitään. Marssin takuukuitin kanssa kauppaan, saan uudet. Viiden kuukauden päästä nekin mykkinä. Ei oikein enää innostaisi ravata Anttilassa.

 Kännykän latasin viimeksi viime perjantaina. Nykyään se kapula kaipaa kolme tuntia latausaikaa. Neljä minuuttia sitten se peijakas päästi ilmoille tuttuakin tutumman äänen: Bliip, "akku lähes tyhmä".

CD-soitin hurisi kaksi kuukautta sitten elämänsä loppuun. Ilman mitään järkevää syytä, levy ei enää soinut. Aika kauan se silti ehti minulle soittaa kultaista musiikkia. Melkein kolme vuotta. Sitten se pinkki, söpö pallero musiikkisoitin, osoitti mieltään moneen kertaan, ja lakkoili. Lopulta päästin sen eläkkeelle. Ehkä olisi pitänyt olla lempeämpi sille? Ylikuumensin sitä aika lailla. Mutta sitä vartenhan mankat on.

Uusi levysoitin oli pakko hankkia, kun aloin jo kärsiä vieroituoireista. Tuskin olin koskaan kaivannut levyjäni enemmän kuin niiden päivien aikana. Mp3 ei ole koskaan sama asia.
 No, Robin Hood sai sellaisen kriisin alla luvan kelvata. Vaikka ei sen olisi pitänyt. Liian nuori, liian kapinoiva. Koppava mielipiteensä kuuluttaja.

 Ja sitten viimeisin naurunaiheeni; isän ostama kännykkä. HAH. Se urpo ei suostunut edes latautumaan. Muovinen porkkana. Lelukoriin semmoiset lintsarit joutaa.

Tekniikka. Ihana ja ilkeä. Hermojen raastaja ja niiden lepyyttäjä.

Ja koukuttava. Suututti se ihmisiä kuinka paljon tahansa, Gigantti on aina taivas. Siitä ei pääse mihinkään.

With such confusions don’t it make you wanna scream --
Somebody please have mercy
’cause I just can’t take it
Stop pressurin’ me
Just stop pressurin’ me
Stop pressurin’ me
Make me wanna scream

It Seems You Get Your Kicks From Hurting Me

   He's a Pirate by sreganasante

  Wazaap.
Eipä ole tullut kirjoiteltua mitään, kun kerran elän sellaista perus onnellista elämää. Harry Potter tuli katottua (nauttien!), syönyt olen Suffeli Puffeja ja tehnyt jos jonkinmoista koulutyötä. Muun muassa olen tarinoinut ihmisoikeuksista, YK:sta, Martin Luther Kingistä ja kolmisivuinen kirjaesitelmäkin tuli valmiiksi.

Pakkanen on ihan kauhean pelottava. Miten ihmeessä on näin kylmä? Tänään oli jo lähelle 20 miinusastetta. On vasta marraskuu. Jaa, no kai se maailma muuttuu. Ja hyvää tässä on tietenkin se, että tänne meidänkin köyhään(kö?) kuntaamme saatiin jo jäärata! Zak, nyt vain odottelen, etä elämästä löytyisi kolo, jolloin pääsisi testaamaan sitä jäätä. Ja on niitä luistimiakin ikävä :).

 Mutta taksvärkki se vasta olikin hupaisa tapaus. Mitään hommaa ei minulle kukaan ollut määrännyt, joten istuinpa sitten kotona koneen ääressä. Kaupungissakin ehdin käydä, ja illaksi vielä äidin serkun miehen (eli siis pikkuserkun isän?) syntymäpäväkahveille. Lappusen ja äidin maksaman rahan vein kuitenkin tänään opettajalle, joten voisin kai laskea työpäiväkseni sunnuntain, jolloin leivoin kaksi valmistaikinapakettia pipareita (ja koristelin! Osan.)

Tiptap tiptap... Olen yrittänyt kovasti päästä joulutunnelmaan. Ei oikein onnistu. Pitäisi kai järkätä pikkuiset pikkujoulut.

This life don't last forever

Heipsanssaa. Kukaan ei sitten saa ihmetellä blogin tämän hetkistä taustaa, koska parhaillani etsin siihen joain uutta. Mutten kuitenkaan jaksanut pitää sitä vanhaa enää hetkeäkään enempää.. Laiska kun olen.

Tänään juoksin kaupunkiin (siis juoksin bussiin) katsomaan, että millainen se Social Network on, äkkiä ennen kuin elokuva poistettaisiin ohjelmistosta. Tuntui taas niin älyttömän mukavalta istahtaa Finnkinon pehmoiseen tuoliin. Siitä alkaa tulla mulle aika tuttu paikka :D. Yritänpä änkeä sinne tettiin ensi vuoden puolella. Voi kuinka olisikaan upeata saada nähdä, miten ne kaikenmoiset kelat toimii, ja mikä systeemi niillä on siellä.
 Itse elokuva ei ollut kummoinen, sellainen perus hyvä elokuva. Hyvää musiikkia, hyviä näyttelijöitä ja ideallinen juoni (no sehän perustuukin tositapahtumiin). Noissa tositapahtumiin perustuvissa elokuvissa on vain aina se puoli, ettei ne ole järin onnellisia. Onko se nyt sitten hyvä vai huono puoli, sen voitte itse päättää. Me like.

Jaha. Ja tämän tekstin tarkoituksena oli kylläkin vain ilmoittaa, ettei tuo kyltti- tausta ole lopullinen. Mutta mitäs taas innostuin kirjoittamaan. Miksei koulutöissä ikinä käy näin?

Btw, olen ihan auttamattomasti rakastunut tähän Michaelin ja Akonin duettoon. Tässä illalla olen kuunnellut sitä ehkä koko ajan. Vähintäänkin.




EDIT  Hmh, tuo biisi youtubesta toimii mulla ainakin vähän miten tahtoo. Siispä lisään tähän vielä alkuperäisen lähteen:
michaeljackson.com

Don't try to understand me

Ah, kun ihanaa. Päässä vippaa, mahassa lojuu mm. Raxin lounas, Makuunin irtokarkkeja ja Taffelin chilipähkinöitä. Väsyttää. Tahtoisin simahtaa tuohon Mentalistin ääreen. Varmastikin upein tunne maailmassa.
Ja upea oli myös leffa. Napapiirin Sankarit oli hieno, hauska, nolo ja "tunteita herättävä" (ainakin siitä kaikesta tirskunnasta päätellen, kun Kari Ketonen vetää housut nilkkoihin). Minulla tuppaa olemaan jonkinlainen Pääsy Kielletty- kyltti suomalaisille leffoille. Napapiirin sankarit meni siitä läpi, ja kovaa menikin. Se muutti ennakkoluuloni suomalaisista elokuvista.
Tai ehkei nyt sittenkään.
Ennen elokuvaa mainostettiin jos jonkinmoista, Vareksen joulupukkitarinaa (trailerihan alkaa hirtetyllä joulupukilla. Oli muuten aika siisti, kun sillä oli vielä silmät auki)  ja jotain, jossa ihmiset ryyppäävät ja  yrjöävät. Anteeks, ei uppoa minuun.

Eli siis, suomalaiset leffat eivät vieläkään ole löytäneet tietä sydämeeni. No oli miten oli, Napapiirillä oli upea meininki, selviytymistarina miehestä, joka rakastaa vaimoaan (avovaimoa?) niin paljon, että aikoo kaikkia luonnonlakeja ja järjen ääniä uhaten hankkia DIGIBOXIN. Jannena toimiva Jussi Vatanen hautautuu lumeen, herää eloon, sahaa avannon, hukkuu, tappaa poron (tökkimällä. "No tökhi sitä johtenki!"), saa värikuulakivääristä selkäänsä, melkein onnistuu harhauttamaan poliisit, saa rahaa, menettää rahaa, pesee takseja oksennuksista, ostaa digiboxin, tuhoaa digiboxin. Kaikki tuo, ja paljon enemmänkin, saatetaan toimeen bestisten, Kapun (Pääkkönen) ja Räihäsen (Timo Lavikainen) kanssa. Kaikki tuo vain yhden naisen tähden.

PItää vielä lisätä, että plussaa tuli ihanasta murteesta, millä ne puhu, ja siitä, että kaikki tapahtui 24 tunnin sisällä. Mukamas :--D

Kaunis tarina, eikö? Dome Karukoski on kyllä tehnyt kaikkensa tähän elokuvaan. Kumarran syvään. Niin syvään, että pää kupsahtaa lattiaan ja painun nukkumaan.