'Let them eat cake' she says

Ekat piparit leivottu! Pikkusisko jo pari päivää vinkunut, että joko sen valmistaikinan voisi kaivaa pakastimesta esiin ja kaulia, jauhoittaa ja painella pipareiksi. Oma aikataulu on vaan ollut niin täyttä, vastahan meillä viime viikolla oli koeviikko. Siitä sitten toivuttiin pari päivää, minkä jälkeen pitikin alkaa vaivata päätä koulun linnanjuhlilla. Aika bileet nekin oli, pakko myöntää :D. Haistoitteko sarkasmin?

Okei, hauskaa oli minullakin. Mutta nyt äkkiä ennen kuin eksyn aiheesta täysin, jatkan piparijutun loppuun. Tänään siis viimein alkoi olla sellainen eimitääntekemistä-olo, joten mitäpä muutakaan keksisin tehdä kuin mätkiä piparitaikinaa ja hikoilla siskon kanssa neilikantuoksuisessa keittiössä? Kuten joka ikinen kerta, tänäänkin se olin lopuksi minä, ja vain minä, joka niitä pipareita tulitti sinne uuniin paistumaan. Tottahan toki sisko auttaa, sisko syö taikinaa, sisko jopa kaulii, kun jaksaa. Mutta lopulta, sisko vain tuijottaa uunissa hehkuvia nallepuheja ja lumiukkoja ja dippailee niitä sitten maitolasiinsa (ja hukuttaa pikkuset nasut, muhahaa). Vaikka lupasi, niin kovasti maanitteli, että tehdään pipareja, mä autan. Mutta mikäs siinä, näin käy nimittäin joka kerta. Se olen sitten minä, joka saa sen viimeisen piparin.

Muutakin sain tänään aikaiseksi, värkkäsin nimittäin yhelle syntymäpäiväsankarille aika jännän paketin. En mä yleensä ole mikään käsintekijä, mutta tänään tosiaan oli sellanen touhuava olo.

Otin riskin, ettei itse lahjan saaja luultavasti näe tätä kuvaa ennen kuin huomenna ehdin sen hänelle itse ojentaa

Tällasenkin söpöläisen löysin tonkiessani pölyisiä kortteja

Spotify aina herättelee takaraivosta musiikkia, joka on jo kaikonnut kauas ajatuksista

 

A light to keep you warm when the night winds blow

Hiekka rahisee kengän pohjaa vasten.

Oikea. Vasen. Oikea, vasen. Askeleet seuraavat toisiaan jatkuvana ketjuna. Rullaati rullaati, askel askeleelta ne vievät minua eteenpäin.

Askel taas. Ja toinen. Ajatella, se on vain askel, jota seuraa aina seuraava ja taas seuraava, kunnes lopulta muodostuu juoksua.
Vain yksi pieni viaton askel. Ja se voi viedä sinut maailman ääriin.

Katselen askeleitani. Tuossa se tulee taas, ja tuossa heti seuraava. Ja taas seuraava. Katselen askeleitani kuin hidastettua filminauhaa, jossa kenkä toisensa jälkeen tömähtää maata vasten.

Nostan katseeni hetkeksi tiestä tehdäkseni pikaisen valinnan: jatkanko valaistulla tiellä vai käännynkö pimeään metsään? Päätän seurata valoja. Tänään ei tee mieli juosta yksin valottomassa ja sumuisessa metsässä, sillä tänään on pimeämpää kuin koskaan. Yritän lohduttautua ajatuksella, että aamulla on valoisampaa. Silloin istun kylläkin koulussa--
Äh, yritän taas keskittyä askeliin.

Vasen jalka törmää jälleen asfalttiin. Tap.

Ajatus lähtee kuitenkin harhailemaan, mutta annan olla. Meditoiminen on kuulemma hyväksi; välillä pitäisi vain olla ja kuunnella lintujen laulua tekemättä mitään. Joku fiksu ihminen voisi siis antaa antimeditoinnillekin oman sanansa, sillä mielestäni on aivan yhtä tärkeää saada ajatusten rauhassa vallata pään ja antaa kaiken vain myllertää. Päässä pyörii nyt niin paljon kaikenlaista. Syysloma oli niin täynnä menoa. niin paljon uusia ihmisiä, paikkoja ja ajatuksia, ja viikon päätteeksi käytiin vieläpä lapsuudenmaisemissa. Sielläkin pää tulvahti täyteen muistoja...

Käännän ajatukseni taas jalkoihini.
Askeleiden alla rahiseva hiekka vaihtuu tasaisemmaksi. Askel kopsuu nyt siltaa pitkin. Keskellä siltaa kurotun hetkeksi laidan yli.
Vhiuuu. LÄts.
Napakymppi. Keskelle tietä. Hymyilyttää, mutta koska sen on vain läjä sylkeä, se on ällöttävää. Sitä paitsi olen liian hengästynyt hymyilläkseni kunnolla.
 Nojaan sillanlaitaan hetken aikaa tuijottaen tummaa asfalttia kauempana alhaalla. Tunnen, kuinka sydän takoo rintaa.

Kiristän tahtia alamäessä. Joudun ottamaan muutaman hyppyaskeleen välttääkseni suurimmat lätäköt. Tunnen kuinka pienet liekit syttyvät polttamaan jalkapohjiani.

On pimeää.
Katsahdan ylös kaulamppuun. Onneksi tiet on nykyään valaistu.

Valo tuo turvaa. Kotiin päästyäni haluan sytyttää kynttilän.
Sitten muistan, että kello on jo puoli kymmenen. Keksin yhtä ja toista tehtävää päästäkseni nukkumaan, ja kynttilä jää sytyttämättä.

weheartit

Ehkä huomenna.

It's the things that are given, not won, Are the things that you earned

Gomez - See The World

Ihana fiilis taas päällä. Taas haluan lähteä matkalle, kiertämään maailmaa, tapaamaan ihmisiä ja näkemään norsuja ja pilvenpiirtäjiä. Kuvitelkaa kirkas tähtitaivas katsottuna Saharan hiekkadyynin päältä, koala kainalossa, Eiffel-tornin huipulta, pyramidien vierestä tai Siperiasta keskeltä hiljaista ja pimeää metsää. Kuvitelkaa, kuinka vuoret, järvet, niityt, maatilat, valtavat ostoskeskukset ja slummikylät vilisevät silmissä katsellessasi ulos auton, junan tai bussin ikkunasta.

Kuitenkin olen ollut vasta yhden yön kotona koko syyslomalla. Huomenna taas pakkaan vaihtovaatteet ja lompakon sun muut reppuun ja jatkan matkaa.
Kun tänään tajusin, että maanantaina alkaa koulu, alkoi ahdistaa. Arki, säännöllisyys, säännöt... Ei minulla mitään opiskelua tai kavereita vastaan ole, tekee vain pahaa ajatella kaikkea sitä aikataulutusta ja hei haloo, pitäisikö minun istua penkillä sellaiset 75 minuuttia putkeen yhä uudelleen ja uudelleen?? Miksen vain voisi ainiaan vaellella kaupungilla, tanssia sateessa tai kieriä lumihangesa?

No joo, voisin haaveilla tässä vaikka ainakin ikuisuuden.

Hah, eksyin taas kerra Youtuben lukemattomille poluille. Tässä vähän reittiopasta:





Anteeks, tämä on aika kamala. Koettakaa kestää, mutta muistakaa nauraa.



Ups, kuuntelin tämän liian monta kertaa :D
Nyt vaan soi päässä.

Jos haluatte viettää mitä hienoimman syysloman, tehkää kuten minä: uppoutukaa Youtuben ihmeelliseen maailmaan.
Minä menen syömään Hesburgerin kumisen kanatortillan.

Ruby, Ruby, Ruby, Ruby

Olipa kerran maailman turhin sunnuntai.

Xbox hurisi, suklaapaloja katosi, televisiota tapitettiin, kitaraa kidutettiin, äidinkielen tekstitaitotehtäviä yritettiin ja lopulta päädyttiin pimeään metsään juoksemaan Mikan soidessa korvissa. Ja huomasin samalla, ettei niissä lauluissa ole mitenkään mahtavan merkityksellinen lyriikka.

Teenage dreams in a teenage circus
Running around like a clown on purpose
Who gives a damn about the family you come from?
No giving up when you’re young and you want some

Mutta eipä mun sunnuntai-iltakaan ollut mitenkään merkityksellinen. Piti vaan saada jotain, mikä pistäisi jalat liikkumaan.

Running around again
Running from running 
 
 Loppujen lopuksi, kaikki mitä sain tuolta päivältä aikaiseksi, oli kasa tätä:

Kaunis salama muuten.

Alkaa niin ärsyttää nämä turhat postaukset. Milloinkohan saan tänne jotain järkevää...
Ärsyttää kyllä nyt vähän kaikki. Argh, kuka keksi maanantain.

Otsikko on muuten tällä kertaa kyllä järkevämpi kuin ikinä :D

Wanna try? You wanna try.

Hei kaikki hermannit, hieno päivä tänään!

Hienon siitä tekee moni asia. Ensinnäkin koeviikko on nyt ohi, heissulivei vaan fysiikan ja kemian kirjat!
Toiseksi, annan teille nyt luvan nauraa sille mielikuvalle, mikä seuraavasta tarinastani teille mieleenne muodostuu: Olin päässyt aikaisin koulusta ja tepastelin kevein askelin tihkusateessa hakemaan postia. Mielessäni pyöri hiljaa toivo, josko sinne laatikkoon olisi ilmestynyt lappu, joka ilmoittaisi tilaamani pelin saapuneen lähimpään postitoimistoon. Saavuin laatikkorivistön luo, avasin sen niistä vihreimmän, ja kasan päälimmäisenä lojui... PIENI VALKOINEN PAKETTI!!! Ja tässä kohtaa saa nauraa: hypin postilaatikon edessä tasajalkaa kasa postia sylissäni samalla ku naapurin setä tyhjensi sadevesisäiliötään viereisellä pihalla. Mutta sadevesisäiliöistä viis, minulla oli suloinen pakettini käsissäni!! Sitten vain kotiin ja XBox päälle :)

Loppupäivä meni yhtä hienosti kuin se alkoikin. Tuntui kamalan oudolta olla ilman läksyjä, mutta olipahan aikaa pelata. Aikaa jäi myös syömiseen, lehden lukuun, television selailuun sekä haravointiin. jeah, on taas syksy ja jälleen kerran on aika tarttua haravanvarteen. Se on muuten pihahomma, jota teen ihan mielelläni. Ah sitä autuutta, kun näkee takanaan siistin, täysin lehdettömän palan nurmikkoa.

Mmm-m, intohimonsa kullakin. My passion burns for haravointi.

Joo, ja oli pakko kuvata mun melkein-napakymppi-heittoni.

 Ja päivä saa hienoista hienoimman päätöksen, sillä on torstai ja televisiossa näkyy tohtori House. Tämä hienous kestää vielä ainakin huomisaamuun asti, sillä koulu alkaa vasta puoli kymmeneltä.

Hienoa syksyä kaikille!

If you start me up I'll never stop

Notice: Otsikko ei liity mihinkään sen enempää kuin koko tämä tekstikään.

Tällä hetkellä:
Käyn läpi koeviikkoa, tuota ah niin uutta kokemusta.
Kuuntelen Rolling Stonesia, siitä kai tuo otsikko.
Juon säännöllisesti teetä tai kaakaota ja napsin kaikkia mahdollisia vitamiineja ja hedelmiä, etten vain sairastuisi, mihinkään.
Istun sisällä edessäni kasa papereita ja kirjoja, vaikka ulkona olisi ihanan vilpoisa ja aurinkoinen sää. Oh noes, tekee mieli rullaluistella
Vastoin kaikkia lakeja olen kirjautuneena sekä bloggeriin, että facebookiin. Ja samalla pitäisi analysoida Tommy Tabermannin kolumnia. Ei oikeen toimi.

Huomatkaa m&m's nappulat tuola keskellä. Ne ei ole vitamiineja eikä hedelmiä, mutta auttavat mua pysymään järjissäni :))

Fuuuuu luckily it's only English test tomorrow.

EDIT//:Och please comment ja pitäkää mut elossa! Kyselkää, kertokaa, manatkaa tai hymiskää muuten vaan. I know you guys are somewhere out there!

You can't turn back the clock you can't turn back the tide Ain't that a shame

Voi ei, tuntuu että haikailen koko ajan vain menneisyyteen!

Nimitttäin nyt kun pitkästä aikaa muistin kirjautua bloggeriin, avasin samalla Spotifyn. Ja voi ei, ei, ei kun sieltä tulvahti muistoja. Listasin tähän joitain biisejä ja niiden tarinoita.

Empire of the Sun - We are the people


Mmm Lotta varmaan muistaa tämän n_n. Se oli se joku kesä, mattoranta ja kaikki muu aivan ihanuus.

Elton John - Someday out of the blue (Road To El Dorado)


Aaaa tämäkin ilta ystävän kanssa. Katosottiin Tie El Doradoon reilut kolme kertaa ja neljä tai viisi muuta leffaa päälle. Voi ei, siitäkin on jo monta kuukautta. Vaikka en Eltonista muuten tykkääkään, niiin tätä biisiä oli pakko rallatella vielä pari viikkoa jälkikäteen :))

Willow Smith - Whip my hair


Tämä merkitsi jotain silloin, kun oli ihan varma, että Willow on maailman suloisin ja coolein "julkkislapsi" ja olin ihan varma, että tämä biisi oli Willown ponnahduslauta maailmanhistoriaan. Vaikka ainoaksi hitiksi se nyt näyttää jäävän, en kuitenkaan vielä sammuta toivonkipinääni, joka uskoo edelleen Willowsta tulevan vielä joskus jotain suurta. Ehkä sitten kun se on kasvanut  ja tietää mitä tekee.

Poju - Poika saunoo


Anteeks, mutta oli ihan pakko laittaa tämäkin :D. Se oli vaan ihan paras fiilis, kun Suomi voitti Jääkiekon Maailmanmestaruuden. Granlundin ilmaveivi ja Ruotsin nöyryytys ja kaikki! Tais muuten olla ensimmäinen kerta, kun edes seurasin jääkiekkoa näinkin paljon ja aidolla kiinnostuksella.
 Ja vaikka Poika saunoo onkin vähän eimuntyyliä-biisi, niin silti Spotifyssani lukee: You've reached your maximum amount of plays for this track.

Emilia Torrini - Jungle Drum


Lotta, taas tulee mieleen sinä :D. En mä tätä biisiä olisi varmaan ikinä kuullutkaan, tai ainakaan kuunnellut uudestaan, ellet sinä olisi laittanut sitä yhden niiden hullujen hetkien taustamusiikiksi. Se taisi vieläpä olla kesä, jolloin myös riehuttiin riippumatossa ja avattiin mahdottomia tonnikalapurkkeja?


Se on näköjään minulle ihan mission impossible pysyä mukana tässä ajassa. Aina mä laahaan jossain muualla, menneessä tai tulevassa. Tuntuu vaan siltä, että vanhat päivät oli niin aurinkoisia, ettei oikein jaksaisi  keskittyä siihen, mitä on nenän edessä ja minkä päällä tällä hetkellä seisoo. Paistaako se aurinko nytkin, sitä en huomaa. vasta kun se hetki on ohi, katson taakseni ja huomaan että hei, siellähän paistoi.

Mutta hei, täsä jotain uutta (siis uutta minulle). Olen nimittäin aika hakerasti kuunnelut tuota Queenin levyä, jonka ostin viime kesänä laivalta.

Queen - These are the days of our lives


Sometimes I get the feelin'
I was back in the old days - long ago
When we were kids when we were young
Things seemed so perfect - you know
The days were endless we were crazy we were young
The sun was always shinin' - we just lived for fun

This could be the start of something new

Helou, teki mieli osoittaa välillä elonmerkkejän :)

Loma sujahti tosta ohi vaan, ja käteen jäi jälleen kerran elämäni kesä. Lukio alkoi kädet täristen, mutta siitäkin pääsin jo yli. Edelleen tuntuu kyllä, että elämä on vain koulua. Aamulla seitsemän aikoihin lähden liikkeelle, vähän ennen viittä olen kotona, sitten ehtii nukkua, tehdä läksyt, syödä ja taas nukkua. Ja kas, aurinko nousee taas päivään uuteen.
Ryhmänohjaaja jaksaa kyllä väittää, että kunhan saatte sen oikean rutiinin niin aikaa jää muuhunkin. Niinköhän. Ja milloin mahtaa se hra Oikea Rutiini saapua?

Sitä odotellessa mietin, mitä tekisin tälle blogille. Jos nyt ihan tosissaan saisin jossain vaiheessa tähän kirjoittamiseenkin rutiinia, niin great. Toisaalta takaraivossa jyrsii ajatus, että voisin poistaa koko homman. Siis ei lopettaa, vaan aloittaa ihan uudelta pohjalta. You know, välillä kaikki tuntuu ihan kamalan ummehtuneelta ja tekisi mieli heittää koko mössö roskiin ja aloittaan ihan uudelta, puhtaalta pohjalta. haukata raitista ilmaa. Ehkä?

Mutta joo, ilmoitelen kyllä jos saan jotain sellaista aikaiseksi. Nyt pitää kuitenkin vielä keskittyä vain ja ainoastaan siihen kouluun, muuten pyörät ei lähde ikinä rullamaan.


Nyt on hyvä mieli, kun kerrankin ehdin kirjoittamaan edes jotain, oli se sitten jotain näinkin turhaa.
Ja btw, se on ihan kiva kun koulussa on mahdollisuus käysä koneella. Koulukirjastokin on hieno keksintö.

Tässä koulussa melkein kaikki on hienoa n_n

Big smile, like you mean it!

LOVE IT!! Mä haluan tuon omaksi <3

Oletteko käyneet Tykkimäellä? Älkää menkö. Olin siellä eilen. BOORING.

Saattoi kyllä johtua siitäkin, että seuranani oli (taas) kaksi tokaluokkalaista, jotka kiljuu keuhkonsa tyhjiksi Pikajunassa ja juoksevat Väärinpäin-talon viisi kertaa läpi. Olihan meillä toki hauskaakin, naurettiin ja noin, mutta ei se ollut sen kolmenkympin arvoista.

Jostain ihmeen syystä päädyn aina seikkailemaan nuorempieni kanssa. Kesällä on kai jotenkin vaikea löytää ikäistänsä porukkaa. Tai ei, en syytäkään kesää. Minulla on aina joku lapsonen pitämässä kädestäni, oli mikä aika vuodesta tahansa.

Ei siitä enempää. Kesä on kivaa aikaa, turha valittaa. Enää kaksi päivää töitä, palkkapäivä, ja ens viikolla Sverigeen.

Todays Specials

•  Tikanheittoa
• Kanakeittoa
• Xbox360
• Uimaranta
• Jätskivene

Have a nice Wednesday  evening

Help Me Sing It, Ma Ma Se, Ma Ma Sa, Ma Ma Coo Sa Ma Ma Se, Ma Ma Sa, Ma Ma Coo Sa

Hieeno Suomi n__n. Olipas ikävä tänne korpeen. Harmaaseen säähän. Kosteaan nurmikkoon. Raikkaaseen ilmaan. Puhtaan veden äärelle. Syömään tuoreita mansikoita ja herneitä.

Palasin jo viime torstaina, mutta suloinen limenvihreä (nyt myös osittain harmaa ja tomuinen) makaa edelleen keskellä huonetta, tavarat sen ympärillä levällään. Enpä ihmettele ollenkaan. Tavaroiden purkaminen on aina paljon vaikeampaa kuin pakkaaminen. For some reason O.o

Istanbul n__n

Isän kanssa reissatessa yllättää aina se, kuinka paljon sen kanssa pääsee näkemään noita nähtävyyksiä (ylhäällä Alanyan linnake). Isä kun yleensä on sellainen joojooehkäsittenjoskus- tyyppi. Mutta matkoilla sekin asia sitten näköjään muuttuu :)

Mä en normaalisti ole mikään kameraholisti ja yleensä unohdan kamerani kotiin, kun lähden reissuun. Tai jos kamera on mukana, niin sitten siitä rakkineesta on akku loppu. Tällä reissulla yritin kuitenkin hyvittää kaikki edellisvuosien reissut, jolloin olen jättäny kameran vain yksikseen pölyttymään johonkin hyllylle, ja sain pidettyä siitä masiinasta aika hyvää huolta. Kuvia tuli yli 200, mikä on minulle aikamoinen saavutus. Harmittamaan jäi kyllä se, että mun kamera on kuitenkin vain tavallinen digipokkari. Nyt mulla olisi kyllä rahaa järkkäriin, mutta mietin, että onkohan se sittenkään niin välttämätön...

We found a real Pirateship! With a real skullflag and everything :D

Phiuh, vihdoin sain tämänkin postauksen värkättyä. Seisoi tuolla kansiossa vaikka kuinka kauan. Mä en tajua miten musta on tullut näin laiska :O. Tai tajuanpas. Onhan kesäloma. Tosin käyn edelleen töissä, mutta lomaa tämä silti on. 

Jaa, yksi sarjalippu jäljellä, mitäköhän siellä Finnkinossa pyörii... Transformers? Luovuin jo ajatuksesta käydä kattomassa tuota viimeisintä/viimeistä Harry Potteria, sitä on nähty jo liikaaaaa... Tuntuu toki vähän hassulta, kun sen ekan osan olen nähnyt, nyt juttu jäi vähän kesken. Mutta jääkööt, en aio tuhlata viimeistä leffalippua johonkin, mikä on minulle pakkopullaa. 

NAAM  löysin juuri maailman herkullisimman kasvisruuan!! Menenpä sitä keittelemään. Ensin pitää käydä kyllä kaupassa niitä ingreditenssejä. Meidän kaapista kun ei pahemmnin kasviksia löydy. No kesällä se hoituu helposti, onhan mulla PYÖRÄ. (Niin ja talvisin ei tietenkään ole pyörää, kun merihirviö syö sen O.O)

Olen muuten aika monipuolinen keittokirjojen selailija. Kokkaus on sitten ihan eri asia, siinä puolessani ei ole mitään monipuolista. Mutta saahan sitä aina kuolata noiden reseptien perään. Selaan säännöllisesti kasvisruokablogeja, ja pikavalinnasta löytyy kasppaus.info. Vaikken olekaan kasvissyöjä enkä karppaaja, niin kukapa estäisi minua tunkeutumasta muiden reviirille... Sieltä kun löytyy joskus aivan ihania juttuja.

No niin, selitänkö vielä vähän lisää mun ajatuksiani? Nyt kun olen kertonut nettiseikkailuistani, niin voin kai samantien kertoa unistanikin. Ei, se olisi liian outoa. Unet siis. On outoja.

Oli kyllä nyt ihan aiheeton tämä postaus... Mutta joo, monipuolinen.

One day to come together, To release the pressure, We need a holiday

Tällä viikolla olen paitsi toiminut lapsenvahtina ja rikastunut ihmeen nopeasti, olen myös...

Innostunut rullaluistelusta

Vielä se ei tietenkään suju, mutta olen jo löytänyt täältä läheltä parhaat asfaltinpalat, jotka ovat juuri sopivan loivia. Ja kenellekään ei sitten saa kertoa, että karkasin myös koulun aidatulle koriskentälle luistelemaan. Tai eihän kukaan ole sitä kieltänyt, eikä sitä häkkiä kukaan muukaan käytä näin kesäisin. Siellä vaan on ihanan tasaista, ja ehkä vähän pehmoistakin.

Weheartit

Syönyt jäätelöä

Viime kesänä tämä harrastus jäi vähemmälle, en edes ymmärrä miksi. Jäätelöhän on ihanaa. Tuutti per päivä kuulostaa aika mukavalta, vai mitä? Ja puhun nyt jäätelöstä, mehujäitä en ole vetänyt yhtäkään. Sellaisenkin voisin toki... Äh, pakastimessa ei ollut yhtään. Pitää huomenna hakea kaupasta. Nyt on pakko syödä jäätelöä niin paljon kuin maha kestää, koska tiistaista lähtien olen turkissa, eikä sieltä löydy yhtä hienoa valikoimaa kermajäätelöitä.

Weheartit

Uhrannut paljon tilaa ja aikaa ensi tiistain ajatteluun

Hihii, vieläkin vain sen ajattelu saa minut iloisen hermostuneeksi. Neljä viikkoa poissa Suomesta... Ei se ole ensimmäinen kerta, mutta ottaa slti yhtä paljon vatsanpohjasta kuin ennenkin. Ääöölplöaaaaa. Ymmärrättekö? Jos ette, niin ihme, koska suomeahan se on. Bl'äöxscf.

JOka päivä noin kuukauden ajan olen suunnnitellut pakkaavani "jo hyvissä ajoin" (äiti osti suloisen limenvihreän matkalaukun minulle n_n), harmi etten vieläkään ole saanut sitä aikaiseksi. Tässä alkaa pikku hiljaa jo olla pakko... Kohta, mutta ei vielä. Rakastan sitä, kun lähtöaamuna juoksen ympäri kämppää etsien valkoisia sukkia tai jotain tiettyä paitaa.

Rrrrakastan, rakastan, RAKASTAN matkustamista. Sitä, että heitetään kamat reppuun, ja lähdetään matkaan... Nähdään uusia maisemia ja tavataan erilaisia ihmisiä, hikoillaan autossa ja annetaan puiden vilistä silmien ohi junassa istuessa. Ikkunapaikalla, tietysti. Ulkomaille lähtiessä on vielä sekin lisä, että kuulee ja näkee uutta kieltä. Onkohan mitään hauskempaa, kuin omituisten kylttien ja liikennemerkkien lukeminen.

weheartit

Voi kunpa nämä kuvat olisivat minun ottamiani. Järkkäri olisi ihan kiva. Voisihan sitä harkita nyt, kun olen taas varoissani. Mutta toisaalta, MacBook Air on kyllä hieeeeno....

Apuva, olen ihan pilvissä n___n. Ajattelen vain lomaa, aurinkoa, lentämistä, merta, vuoristoja... Ah, lomalomaloma <3. Please never take this loveliness away from me!