21 syyskuuta, 2011

You can't turn back the clock you can't turn back the tide Ain't that a shame

Voi ei, tuntuu että haikailen koko ajan vain menneisyyteen!

Nimitttäin nyt kun pitkästä aikaa muistin kirjautua bloggeriin, avasin samalla Spotifyn. Ja voi ei, ei, ei kun sieltä tulvahti muistoja. Listasin tähän joitain biisejä ja niiden tarinoita.

Empire of the Sun - We are the people


Mmm Lotta varmaan muistaa tämän n_n. Se oli se joku kesä, mattoranta ja kaikki muu aivan ihanuus.

Elton John - Someday out of the blue (Road To El Dorado)


Aaaa tämäkin ilta ystävän kanssa. Katosottiin Tie El Doradoon reilut kolme kertaa ja neljä tai viisi muuta leffaa päälle. Voi ei, siitäkin on jo monta kuukautta. Vaikka en Eltonista muuten tykkääkään, niiin tätä biisiä oli pakko rallatella vielä pari viikkoa jälkikäteen :))

Willow Smith - Whip my hair


Tämä merkitsi jotain silloin, kun oli ihan varma, että Willow on maailman suloisin ja coolein "julkkislapsi" ja olin ihan varma, että tämä biisi oli Willown ponnahduslauta maailmanhistoriaan. Vaikka ainoaksi hitiksi se nyt näyttää jäävän, en kuitenkaan vielä sammuta toivonkipinääni, joka uskoo edelleen Willowsta tulevan vielä joskus jotain suurta. Ehkä sitten kun se on kasvanut  ja tietää mitä tekee.

Poju - Poika saunoo


Anteeks, mutta oli ihan pakko laittaa tämäkin :D. Se oli vaan ihan paras fiilis, kun Suomi voitti Jääkiekon Maailmanmestaruuden. Granlundin ilmaveivi ja Ruotsin nöyryytys ja kaikki! Tais muuten olla ensimmäinen kerta, kun edes seurasin jääkiekkoa näinkin paljon ja aidolla kiinnostuksella.
 Ja vaikka Poika saunoo onkin vähän eimuntyyliä-biisi, niin silti Spotifyssani lukee: You've reached your maximum amount of plays for this track.

Emilia Torrini - Jungle Drum


Lotta, taas tulee mieleen sinä :D. En mä tätä biisiä olisi varmaan ikinä kuullutkaan, tai ainakaan kuunnellut uudestaan, ellet sinä olisi laittanut sitä yhden niiden hullujen hetkien taustamusiikiksi. Se taisi vieläpä olla kesä, jolloin myös riehuttiin riippumatossa ja avattiin mahdottomia tonnikalapurkkeja?


Se on näköjään minulle ihan mission impossible pysyä mukana tässä ajassa. Aina mä laahaan jossain muualla, menneessä tai tulevassa. Tuntuu vaan siltä, että vanhat päivät oli niin aurinkoisia, ettei oikein jaksaisi  keskittyä siihen, mitä on nenän edessä ja minkä päällä tällä hetkellä seisoo. Paistaako se aurinko nytkin, sitä en huomaa. vasta kun se hetki on ohi, katson taakseni ja huomaan että hei, siellähän paistoi.

Mutta hei, täsä jotain uutta (siis uutta minulle). Olen nimittäin aika hakerasti kuunnelut tuota Queenin levyä, jonka ostin viime kesänä laivalta.

Queen - These are the days of our lives


Sometimes I get the feelin'
I was back in the old days - long ago
When we were kids when we were young
Things seemed so perfect - you know
The days were endless we were crazy we were young
The sun was always shinin' - we just lived for fun

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

:-DDDDD Eikä, vähän mua rupes naurattaa ku luin tän postauksen!!

Kesti varmaa oikeesti puoltuntii ennenku saatii ne tonnikalapurkit auki :-D Mikä siin ees oli vaikeeta? En tajuu..

:--D

//Lotta

MC kirjoitti...

mmm. Luojan kiitos nykyään on olemassa sellasii ihme rinkuloita mistä vetää... enää ei tartte ku vääntää ku tomaattimurskapurkit auki :DD