Okei, hauskaa oli minullakin. Mutta nyt äkkiä ennen kuin eksyn aiheesta täysin, jatkan piparijutun loppuun. Tänään siis viimein alkoi olla sellainen eimitääntekemistä-olo, joten mitäpä muutakaan keksisin tehdä kuin mätkiä piparitaikinaa ja hikoilla siskon kanssa neilikantuoksuisessa keittiössä? Kuten joka ikinen kerta, tänäänkin se olin lopuksi minä, ja vain minä, joka niitä pipareita tulitti sinne uuniin paistumaan. Tottahan toki sisko auttaa, sisko syö taikinaa, sisko jopa kaulii, kun jaksaa. Mutta lopulta, sisko vain tuijottaa uunissa hehkuvia nallepuheja ja lumiukkoja ja dippailee niitä sitten maitolasiinsa (ja hukuttaa pikkuset nasut, muhahaa). Vaikka lupasi, niin kovasti maanitteli, että tehdään pipareja, mä autan. Mutta mikäs siinä, näin käy nimittäin joka kerta. Se olen sitten minä, joka saa sen viimeisen piparin.
Muutakin sain tänään aikaiseksi, värkkäsin nimittäin yhelle syntymäpäiväsankarille aika jännän paketin. En mä yleensä ole mikään käsintekijä, mutta tänään tosiaan oli sellanen touhuava olo.
 |
| Otin riskin, ettei itse lahjan saaja luultavasti näe tätä kuvaa ennen kuin huomenna ehdin sen hänelle itse ojentaa |
 | |
| Tällasenkin söpöläisen löysin tonkiessani pölyisiä kortteja |
Spotify aina herättelee takaraivosta musiikkia, joka on jo kaikonnut kauas ajatuksista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti