It Seems You Get Your Kicks From Hurting Me

   He's a Pirate by sreganasante

  Wazaap.
Eipä ole tullut kirjoiteltua mitään, kun kerran elän sellaista perus onnellista elämää. Harry Potter tuli katottua (nauttien!), syönyt olen Suffeli Puffeja ja tehnyt jos jonkinmoista koulutyötä. Muun muassa olen tarinoinut ihmisoikeuksista, YK:sta, Martin Luther Kingistä ja kolmisivuinen kirjaesitelmäkin tuli valmiiksi.

Pakkanen on ihan kauhean pelottava. Miten ihmeessä on näin kylmä? Tänään oli jo lähelle 20 miinusastetta. On vasta marraskuu. Jaa, no kai se maailma muuttuu. Ja hyvää tässä on tietenkin se, että tänne meidänkin köyhään(kö?) kuntaamme saatiin jo jäärata! Zak, nyt vain odottelen, etä elämästä löytyisi kolo, jolloin pääsisi testaamaan sitä jäätä. Ja on niitä luistimiakin ikävä :).

 Mutta taksvärkki se vasta olikin hupaisa tapaus. Mitään hommaa ei minulle kukaan ollut määrännyt, joten istuinpa sitten kotona koneen ääressä. Kaupungissakin ehdin käydä, ja illaksi vielä äidin serkun miehen (eli siis pikkuserkun isän?) syntymäpäväkahveille. Lappusen ja äidin maksaman rahan vein kuitenkin tänään opettajalle, joten voisin kai laskea työpäiväkseni sunnuntain, jolloin leivoin kaksi valmistaikinapakettia pipareita (ja koristelin! Osan.)

Tiptap tiptap... Olen yrittänyt kovasti päästä joulutunnelmaan. Ei oikein onnistu. Pitäisi kai järkätä pikkuiset pikkujoulut.

This life don't last forever

Heipsanssaa. Kukaan ei sitten saa ihmetellä blogin tämän hetkistä taustaa, koska parhaillani etsin siihen joain uutta. Mutten kuitenkaan jaksanut pitää sitä vanhaa enää hetkeäkään enempää.. Laiska kun olen.

Tänään juoksin kaupunkiin (siis juoksin bussiin) katsomaan, että millainen se Social Network on, äkkiä ennen kuin elokuva poistettaisiin ohjelmistosta. Tuntui taas niin älyttömän mukavalta istahtaa Finnkinon pehmoiseen tuoliin. Siitä alkaa tulla mulle aika tuttu paikka :D. Yritänpä änkeä sinne tettiin ensi vuoden puolella. Voi kuinka olisikaan upeata saada nähdä, miten ne kaikenmoiset kelat toimii, ja mikä systeemi niillä on siellä.
 Itse elokuva ei ollut kummoinen, sellainen perus hyvä elokuva. Hyvää musiikkia, hyviä näyttelijöitä ja ideallinen juoni (no sehän perustuukin tositapahtumiin). Noissa tositapahtumiin perustuvissa elokuvissa on vain aina se puoli, ettei ne ole järin onnellisia. Onko se nyt sitten hyvä vai huono puoli, sen voitte itse päättää. Me like.

Jaha. Ja tämän tekstin tarkoituksena oli kylläkin vain ilmoittaa, ettei tuo kyltti- tausta ole lopullinen. Mutta mitäs taas innostuin kirjoittamaan. Miksei koulutöissä ikinä käy näin?

Btw, olen ihan auttamattomasti rakastunut tähän Michaelin ja Akonin duettoon. Tässä illalla olen kuunnellut sitä ehkä koko ajan. Vähintäänkin.




EDIT  Hmh, tuo biisi youtubesta toimii mulla ainakin vähän miten tahtoo. Siispä lisään tähän vielä alkuperäisen lähteen:
michaeljackson.com

Don't try to understand me

Ah, kun ihanaa. Päässä vippaa, mahassa lojuu mm. Raxin lounas, Makuunin irtokarkkeja ja Taffelin chilipähkinöitä. Väsyttää. Tahtoisin simahtaa tuohon Mentalistin ääreen. Varmastikin upein tunne maailmassa.
Ja upea oli myös leffa. Napapiirin Sankarit oli hieno, hauska, nolo ja "tunteita herättävä" (ainakin siitä kaikesta tirskunnasta päätellen, kun Kari Ketonen vetää housut nilkkoihin). Minulla tuppaa olemaan jonkinlainen Pääsy Kielletty- kyltti suomalaisille leffoille. Napapiirin sankarit meni siitä läpi, ja kovaa menikin. Se muutti ennakkoluuloni suomalaisista elokuvista.
Tai ehkei nyt sittenkään.
Ennen elokuvaa mainostettiin jos jonkinmoista, Vareksen joulupukkitarinaa (trailerihan alkaa hirtetyllä joulupukilla. Oli muuten aika siisti, kun sillä oli vielä silmät auki)  ja jotain, jossa ihmiset ryyppäävät ja  yrjöävät. Anteeks, ei uppoa minuun.

Eli siis, suomalaiset leffat eivät vieläkään ole löytäneet tietä sydämeeni. No oli miten oli, Napapiirillä oli upea meininki, selviytymistarina miehestä, joka rakastaa vaimoaan (avovaimoa?) niin paljon, että aikoo kaikkia luonnonlakeja ja järjen ääniä uhaten hankkia DIGIBOXIN. Jannena toimiva Jussi Vatanen hautautuu lumeen, herää eloon, sahaa avannon, hukkuu, tappaa poron (tökkimällä. "No tökhi sitä johtenki!"), saa värikuulakivääristä selkäänsä, melkein onnistuu harhauttamaan poliisit, saa rahaa, menettää rahaa, pesee takseja oksennuksista, ostaa digiboxin, tuhoaa digiboxin. Kaikki tuo, ja paljon enemmänkin, saatetaan toimeen bestisten, Kapun (Pääkkönen) ja Räihäsen (Timo Lavikainen) kanssa. Kaikki tuo vain yhden naisen tähden.

PItää vielä lisätä, että plussaa tuli ihanasta murteesta, millä ne puhu, ja siitä, että kaikki tapahtui 24 tunnin sisällä. Mukamas :--D

Kaunis tarina, eikö? Dome Karukoski on kyllä tehnyt kaikkensa tähän elokuvaan. Kumarran syvään. Niin syvään, että pää kupsahtaa lattiaan ja painun nukkumaan.

There's a ghostly smell around

Trick or treat! Ja Happy Halloween.

Jos vaikka aikani kuluksi keräisin tietoa halloweenistä n_n. Suomessahan se ei ole kovin vaikuttava juhla, mitä nyt olen joskus Halloween- bileissä ollut.

Haha, olipa hauska tulla taas vähän viisaammaksi. Kun minulle Halloween- sana saa kylmiä väreitä (no eipä juurikaan) ja nousee mielikuva  zombeista ja kaikenmoisista pelottavista naamioista. No mutta suomentakaapa halloween. All Hallows' Eve. Eli pyhäinpäivän aatto :D. Ihan alkoi naurattaa.
 Jos kerran halloweenina siis alunperin juhlittiin sadonkorjuuta ja maanviljelykauden loppua, niin miksi siitä on tullut niin pelottava juhla? Entäpä tuo karkkien kerääminen?

Wikipediassa surffaillessa tulee niin kovin viisaaksi. Näillä tiedoillahan pääsisi jo maailmanympärimatkalle (muistatte kai tietokilpailun teeveessä, jonka juontajana toimi Simo Frángen?). Karmivuus liittyy siihen, että tuolloin kun luonto kuoli (eli kasvit valmistautuivat talvehtimaan --> syksy) vainajat sun muut henget pääsivät lähelle maanpintaa ja houkuttelivat ihmisiä tuonpuoleiseen.
Jaha, että siksi siis leikitään kummituksia. (Hui, mustat kissat ne vasta pelottavia ovatkin). Ja "Karkki vai kepponen", sen tarkoitus on siis vain säikäyttää rauhaisaa lokakuista iltaa viettävä hampaaton mummo. Ja koska perinne kumpuaa Yhdysvalloista, kehtaan väittää että amerikkalaiset lapset vain halusivat uuden karkkijuhlan.

USA on myös vaihtanut nauriin kurpitsaan.Tarinan mukaan juoppona Irlannin kaduille eksynyt Jack kävi kauppaa pirun kanssa (ei kannata, sanonpahan vain. Jos joku siis on nähnyt The Imaginarium of dr. Parnassos- elokuvan. Ja muutenkin) ja päätyi surkeiden sattumusten seurauksena vaeltelemaan nauris- lyhtynsä kanssa. Ja nauriin sisällä siis hohtaa pirun heittämä hiili.

Jos joku käy joskus Irlannissa, kertokaa minulle jos näitte Jack parkaa kuihtuneen nauriinsa kanssa. Sitä miestä käy sääliksi.
Harmi ettei miehen tarinasta ole tehty elokuvaa. Olisi varmasti ihan kiinnostava. Ja kauhuleffa tietysti.

Elokuvista tulikin mieleeni, Leffatykki(.com) taitaa ottaa kaiken ilon irti Halloweenista ;). Elokuvat ovat varmastikin paras keino luoda kauhun tunnetta joka nurkkaan.

Siinäpä teille Jack O'latern. Söpö, eikö? :--------D. Kunhan pilailen kustannuksellanne. Onhan Halloween.

Ain't No Mountain That I Can't Climb, Baby

Syysloma etenee univaihteella.
 Ja jostain syystä ihan kauhean tunteellisena. Eilen kirjoitin pitkästä aikaa päiväkirjaa, ja tuli yli neljä sivua. Mietin kaikkea niin kamalan syvällisesti. Vaikka maanantaina olisi lihaskuntotesti :D
Huijui, ihan kauhistuttaa -.-
Tänäänkin heräsin vasta keskipäivällä. Tuntuu aika mahdottomalta herätä maanantaina kouluun, heti aamusta lihistestiin, ja että samalla viikolla olisi vieläpä ranskan koe. Eikö olisi sittenkään pitänyt antaa syysloman nousta näin paljon päähän?

Tuli muuten mieleen se tetti.
Ihan kivaa oli, sain kokea työntekoa ja jotain.. Aika yksitoikkoista touhua oli, tavaroiden purkua, sitten viedään hyllyyn, sitten haetaan lisää vaippoja, viedään nekin paikalleen, sitten haetaan Fazerin suklaata, ja viedään sekin paikalleen hyllyyn. Mutta sapettaa vieläkin, etten voinut kysyä kesätyöpaikkaa. Vielä enemmän ärsyttää se, etten ensi kesänä luultavasti pääse edes kesätöihin. Ei ole aikaa :(. Heinäkuussa en ole edes Suomessa. Sitten on vielä pikkusisko, jota ei voi jättää yksin kotiin.
 Vaikka olisiko se rahanpuute edes niin kamalaa? Olisi, koska TAHDON sen PlayStation kolmosen.

Yksi joululahjatoive on jo:
     
Olit kuin pikajuna, joka jyskytti suoraa tietä sydämeeni, löysi oman asemansa. Ja siellä se on vieläkin.
Mä en vain ymmärrä, miten Michaelin musiikki voi saada sydämen niin pumppaamaan.



Tekemistä tylsistyneelle:

- Pelaa pasianssia. Se ei oikeasti ole tylsää! Äitini osaa ainakin seitsemää eri pasianssia. Kellopasianssi, Spiderpasianssi, tähtipasianssi... Ja sellaisia :)

- Kokkaa. Aina kun kokkaan yksin, yleensä vain leivon jotain. Olen aika toivoton tekemään ruokaa. Saa nähdä miten kala tänäänkin onnistuu, kun kotitaloudesta tuli läksyksi valmistaa ateria.
Ja vielä hauskempaa on, kun leikkii olevansa kokkiohjelmassa tai laittaa musiikkia soimaan. Kovalle.

- Mene Habboon. Tai aapeliin, omegleen tai vaikka runeen. Habbo on kuitenkin kaikkein yksinkertaisin. Netissä voit leikkiä olevasi kuka tahansa :D. Voit leikkiä vaikka ulkomaalaista, vahnusta tai jotain super rikasta.

- Lue kirjaa.

- Piirtele paitoihin. Oma tekniikkani on siitä hyvä, että piirrän vesiliukoisella tussilla. Joten aina kun paita tulee pyykistä, siihen voi taas keksia jotain uutta ;)

Tai sitten voi thedä mitä vain. Datata, piirtää, tanssia, kirjoittaa, katsoa elokuva, siivota, haravoida, tai kehitellä oma peli. Anna mielen lentää. Älä estä aikeitasi ajattelemalla, että se on liian lapsellista, outoa, tai tavallista.

Ja aina on oikea aika tehdä joulukortteja.