I'm gonna pick up the pieces, And build a Lego house

Taas näitä päiviä. Ulkona on hyvä sää, mutta koulujutut pakotta istumaan koneelle. Ja mitä käykään, kun alan ettiä youtubesta sopivaa fiilistelymusaa...

Hihii, aika mahtavia nuo viedot. HUOM. Ainoa oikeasti katsomisen arvoinen video

Tässä videossa ei sinänsä ole mitään hauskaa, mutta mua naurattaa kovasti, koska Ed näyttää ihan Ron weasleyltä ._____.

Tuli vaan ikävä näitä. Uuumh päätä särkee jo...

Huoh, ehkä ois syytä naputtaa jotain noille Wrodin asiakirjoille, jotka kaipaa oikeeta infoa. Mitä opettajat oikeen kuvittelee, että keväisin oppilailla oikeasti riittäis tarmoa istua tekemässä jotain hyödyllistä?

Olis ihanaa, jos saisin kerättyä itteni ja hoidettua suurimman osan listani asioista pois päiväjärjestyksestä (kyllä, pidän yöpöydällä päiväkirjan alla sellaista To do -listan tyyppistä). Uusi kännykkä, hyvät kengät, juhlamekko veljen yo-juhliin, uudet lenkkarit... Ostoslistaltahan tuo näyttää. Hirveästi rahaa taas valuu sormien lomasta, onneksi sain edes kesätyöpaikan varmistettua.
Mutta adios amigos, nauttikee noista vähän  vajaista videoista, mine nautin jäätelöveneestäni. Hurraa hurraa, eilen pihan ohi pyrähti jäätelöauto pillit vinkuen, nyt on pakkasessa taas mussutettavaa.

Sulla on matkalippu toiseen maailmaan, kunhan tovin maltat olla focuses.

Oot nuori ja rauhaton sydän, kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään.
Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä.

Napakymppi Jukka Poika, napakymppi...  Siltä minusta vähän tuntuu. Tämä "kylä" missä asun. Voisinhan vieläkin enemmän korvessa asua, sillä eihän tätä paikkaa edes metsäksi voi kutsua. On täällä kuitenkin Robin Hood ynnä muut menomestat muutaman kilometrin säteellä... Lähin kaupunkikin on sentään Lahti, go pelsut.
 Silti tämä globalisoituva maailma saa mut haluamaan enemmän, kauemmas ja nopeammin. Maailma kutistuu hurjaa vauhtia, ja on yhä helpompi ylittää valtameri vain tunneissa. Jos vain fyrkkaa löytyy, on maailma sulle avoin. Rahaakin löytyy kyllä oikeasti vähän sieltä täältä, kun vaan jaksaa ettiä. Tänä päivänä unelmat ei ole enää haaveita; ne on jotain, mihin pyritään ja ne on mahdollisia saavuttaa. Maailma on hyvä, kun yrittää toteuttaa ihmisten unelmia, siihen maailma on aina pyrkinyt. Joskus joku haaveili lentämisestä, kuinka upeaa olisikaan voida levittää siipensä ja nousta pilviin. Nyt lentokoneet osaavat lentää, vaikkakin massiivisin resurssein, ilmassa ollaan joka tapauksessa. Rautatiet, autot... Jopa avaruuteen on ihminen kurottanut sormenjälkensä. Fysiikan lakeja kumotaan yksi kerrallaan, seuraavina haasteina yhä nopeampi liikkuminen: itse teleportointi. Zup, olet Amazonin viidakossa. Zup, olet Hong kongin sykkeessä. Zup, olet kotona ruokapöydässä. Vai tulisiko ihminen kotiin aina tilaisuuden tullen? Missä olisi ihmisen koti, jos voisi olla kaikkialla? Koti on siellä missä sydänkin. Tai koko maailma on koti. Tai sitten koti on siellä, mistä on lähtöisin. Siellä, missä sinut otetaan aina vastaan, tai ainakin päästetään sisään. Kun nykyään kummastellaan, minkä maalainen ihminen on, jos vanhemmat ovat eri maista, niin ehkä tulevaisuudessa on myös niitä, jotka eivät koe olevansa suomalaisia tai espanjalaisia, vaan maailmalaisia.

Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä.

Mietin vaan tuota. Unelmia pitää olla, mutta riittääkö mulla tahtoa ja tekoja niiden saavuttamiseksi. Seiskaluokkalisena julistin, että sitten joskus matkustan Uuteen-Seelantiin ja hyppää Benji-hypyn. Edelleenkin aion tehdä sen, mutta homma vaan lykkääntyy mun suunnitelmissa koko ajan kauemmas tästä hetkestä. Seiskaluokalla sen piti olla seuraavan kesänä, sitten se siirtyi lukion loppuun, nyt heitän sen (mahdollisille) yliopistoajoille. 

 Käy koulut ja hanki pätevyys.

Niimpä. Tuntuu että pitää vaan puskea eteenpäin, koulua toisen perään, mee eteenpäin kuin sotilas. Välillä sitä miettii, että mitä jos vaan antaisi olla, jättäisi lukematta kokeeseen eikä tavoittelisi sitä parasta mahdollista tulosta. Sitten muistaa, ettei ole yksin tässä maailmassa. yhteisön odotukset ja niiden kautta painostus on suuri, vaikkei sitä joka päivä edes huomaa. Vanhemmat näyttäisi turhautuneilta, kavereilta tippuisi sääliviä katseita opettaja huokaisisi syvään ojentaessaan tulosta. Ihminen ei elä yksin, ihminen ottaa pakostakin vaikutteita ympäristöstään. Joten kuinka voisin olla niin itsekäs, että heittäisin minulle suodut mahdollisuudet hukkaan?

Sellaista vuodatusta. Mukavaa kirjoittaminen, varsinkin kun ei ole äikäopettajan punakynää vahtimassa. Ei paineita, ei odotuksia. Ei ainakaan paljon, jonkun verran tietysti aina. Kohta 7 miljardin ihmisen maailmassa kun asutaan.

Magic, magic, magic, magic. It’s magic. It’s a kind of magic

Voilà, suunnilleen viikon verran flunssaa takana, pari nenäliinapakettia tyhjennetty ja jokin hauska voima on vetäny mua kauheesti sänkyyn päin, on tullu laiskoteltua oikeen olan takaa koko tää viikko. Mutta tuo sää on helpottanu oloa ainakin miljoonasti, musta tuntuu että vihdoin saan varsitettua talven rippeet olkapäiltäni ja askeleet kevenee koko ajan. Keveyttä on tuonut ihan konkreettisesti eilisen pieni parturioperaatio... Tiedättekö sen tunteen, kun liu'uttaa sormia hiuksilla ja hiukset tuntuu loppuvan kesken? Tai kun levittää shampoota, tuntuu kuin palanen päästä puuttuisi? Vaikka hiuksiahan ne vain on. Pitkiä, ohuita ja kestäviä sarveiskuituja (-Wikipedia). Kukapa moisia kaipaa.
 Koulukin tuntuu olevan enää pelkkä vitsi. Ai että lukisin aina kilitsti kaikki lukuläksyt, laskisin vektoreita auringon porottaessa ikkunasta, taivuttelisin ruotsin verbejä? Aaaaaai don't think so. Pikemminkin haravoin pihalta viime syksyn jäänteitä, luen Nälkäpeliä (btw se leffa oli aika ihana, heti seuraavana päivänä ampaisin kirjan puoleen, enkä ole osannut lopettaa) ja pyörittelen pari smoothieta kattoen välillä sitä ikivanhaa Famea.

Ah bon, ne kengät tietysti vielä.
I know, mukavan kulahtaneet ja mutaset on jo, mutta minkäs teet. Asun Suomessa, jossa sataa välillä kissoja, välillä koiria. Uskokaa tai älkää, noi on kerran ehtinyt juosta jo pesukoneessakin, joten ihan hyvin ne mun mielestäni on selvinneet. Ja tulee kestämään vielä paljon, olen keksinyt jo vaikka mitä uutta piirrettävää noihin töppösiin. Vanseja odotellessa, puran luovuuteni näihin ;)

© lotta

Tuntuu vähän jännältä tämä, että puhun koko ajan kengistä. Kenkä kenkä kenkä.
Vappuvapaat.
Remonttia kotona.
Huomenna leffaan, The Avengers vai Iron Sky?

I'M GONNA LEARN HOW TO FLY!

Vilustumista enteileviä merkkejä velloo sisälläni... Hytinää, kylmiä väreitä, turvonnutta kurkkua ja tajuton väsymys. Kuumaa kaakaota ja tuoremehua napaan, en aio nyt luovuttaa. Koko kevään olen kestänyt, eikä nyt ole aika antaa periksi. Valkosolut ynnä muut mömmiäiset veressäni, taistelkaa!
 Kuvissa otuksia ja kenkiä, näiden kahden tekijän summana saan toivottavasti kengät, joissa on otuksia. Tosin Promarker tussi petti, se meinaa levitä koko ajan: tuloksena tuskallisen suttuista jälkeä. Ehkä löydän paremman kynän. Ehkä jaksan piirtää jo tänään, ainakin toisen kengän. Heti kun olen katsonut kirjastosta lainaamani Fame 1.tuotantokautta tarpeeksi. Kui huisia olis ollut elää 80-luvulla.

Flunssanpoikasesta (joka ei aio kasvaa koskaan oikeaksi flunssaksi) huolimatta on ihan hyvä fiilis. Kevät rullaa eteenpäin, mitä nyt joka viides minuutti se ottaa takapakkia ja ripottelee lunta taivaalta, mutta kyllä sitä nurmikkoa ja aurinkoakin ehtii välillä nähdä. Ja Fame on tosiaan aika koukuttava, jos ei lasketa niitä kirkkaanvärisiä trikooita ja villejä permanentteja, joita vilahtelee ruudulla tuon tuosta.

Huomenna Finnkinon hämärään saliin tuijottelemaan Nälkäpeliä. Saan ehkä viimein tietää, mikä siinä minua niin kiinnostaa. Kirjan olisin jo lukenut, uskokaa pois, ellei käsissäni olisi ollut vielä tähän aamuun asti Langennut enkeli ja ellei kirjaston kaikki kuusi Nälkäpeli-nimistä nidettä olisi olleet varattuina.

I got more in me
And you can set it free
I can catch the moon in my hands
Don't you know who I am

Remeber my name
Fame 

Irene Cara, Fame

Ooh guess what, sain äikästä taas ysin! Ja tällä kertaa se oli varmalla jalalla seisova ysi, ei sellainen just ja just ysi. Jees, ehkä lähdenkin yliopistossa lukemaan kirjallisuutta :D

Alla mina tankar kretsar omkring dyra saker

Onko kauniimpaa kevättä nähtykään.
Äidin kaapista löytyy hauskoja ruutuhousuja
omasta kaapista surullisia veivinsä heittäneitä kenkiä.
Pääsiäisnoidan korista suklaata
ja jostain kun vielä löytyis enkun sanoja...

Ihan jees, enää kaksi koetta. Tänään tosin vedin jo henkeä, en malttanu lukea ollenkaan... Onneksi kohta on pääsiäinen ja sen tuoma pieni breikki.

Isompikin tauko olis kyllä kohdallaan, miltä kuulostais kahden ja puolen kuunkierron kesäloma?

Ja heittäkää mulle idea niihin kenkiin tuhrittavaks, käyn huomenna ostamassa tarvikkeet.

+LÄmmitin blogin sävyt lämpimien säiden innoittamina :)