Those sweet memories will always be dare to me

Nyt kun olen vuoden mittaan lisännyt tuohon sivun oikealla puolella olevaan gadgettiin osan elokuvista, ainakin ne, jotka olivat katsomisen arvoisia, niin näin vuodenvaihteessa olisi varmaan mukava muistella jokaista nähtyä (ja nautittua) elokuvaa.
Ja nämä alkaa sitten listan lopusta alkaen.

The Imaginarium of dr. Parnassos
 Miksipä edes olen ostanut tämän elokuvan, katsonut moneen kertaan, ja pitänyt tästä niin kovin? Kamalan sekava, ahdistavakin osin ja juonikin on kovin lapsellinen. KAIKKI tuo ja paljon muuta, ja silti minä sulan joka kerta olohuoneen sohvalle nähdessäni ne hahmot, omenaa haukkaavan Antonion ja lipevän Jude Lawin.
Eipä siinä sitten muuta. NEXT

Public Enemies
Asiaa kai auttaa se, että gangsterit revolvereineen ja Fedora-hattuineen ovat heikkouteni. Tämä tositapahtumiin perustuva, John Dillingerin seikkailuista kertova, kauniisti toteutettu, jokin liian käsivaraisesti kuvattu, on tullut katsottua muutaman kerran. Suurin syy hankkia se veljelle jolulahjaksi, to be honest, oli Johnny Depp.  Ja mikäs siinä sitten, Johnny tekee loistavaa työtä, samoin kulmahampaitaan väläyttelevä Christian Bale.
Ja elokuvasta tulee vielä erityisen kiinnostava, kun sinne lisätään sekaan mustavalkoisia kohtauksia ja kaunis nainen.

Otis Taylor - Ten million slaves


The Mexican
Hauska, hauskan typerä ja kevyt elokuva. Mexican yrittää olla mafialeffa, onhan siinä pyssyjä ja kidnauppauksiakin (palkkamurhaajan sydänsuruista puhumattakaan) mutta  kepeäksi jääpi. Tom Cruise tekee palkkansa edestä töitä, vaikka ne Tomin alati huitovat kädet vähän ärsyttävätkin. Kannattaa katsoa jos tahtoo nähdä aurinkoa, meksikolaista safaria, kauniin aseen ja Julia Robertsin hymyn (sekä kyyneleet). Ai, meinasin ihan unohtaa, Mexicanissa saa myös nähdä J.K Simmonsin housut kintuissa.

Kingdom of Heaven
 En muista tästä paljoakaan, vaikka olen nähnyt sen monesti. Ainakin osia siitä. Mistäs se kertoikaan... Orlando Bloom, usko Jumalaan, kaivojen rakentaminen, mies ilman kasvoja ja vaikuttavat taistelukohtaukset. Siinä kaikki mitä mieleen on jäänyt.

Gone in Sixty Seconds
Tapansa parantanut entinen huippurikollinen, Nicolas Cage, joutuu kaivamaan vanhat taitonsa esiin, kun veli on pulassa. Jotta velikullan nahka pelastuisi, on Cagen varastettava 50 autoa vuorokaudessa. Vieläpä ne kaikkein kauneimmat urheilukaarat.
Kauniita autoja, kehrääviä moottoreita, ammattilaisia työssään ja talla pohjassa. Yksi tykkää.

500 Days of Summer
Ooooooo ultrasöpöromanttinen erilainen rakkaustarina.  Tästä olekin jo tarinoinut joskus syyskuussa:
http://divergenthuman.blogspot.com/2010/09/hi-im-autumn.html


Umh, näitä onkin 23 kappaletta. Jotenka arvosteleminen tyssää tältä erää tähän. Jatkan niitä sitten vuonna 2011!

HYVÄSTI VUOSI 2010, tehkäähän tilaa vuodelle 2011!