Those sweet memories will always be dare to me

Nyt kun olen vuoden mittaan lisännyt tuohon sivun oikealla puolella olevaan gadgettiin osan elokuvista, ainakin ne, jotka olivat katsomisen arvoisia, niin näin vuodenvaihteessa olisi varmaan mukava muistella jokaista nähtyä (ja nautittua) elokuvaa.
Ja nämä alkaa sitten listan lopusta alkaen.

The Imaginarium of dr. Parnassos
 Miksipä edes olen ostanut tämän elokuvan, katsonut moneen kertaan, ja pitänyt tästä niin kovin? Kamalan sekava, ahdistavakin osin ja juonikin on kovin lapsellinen. KAIKKI tuo ja paljon muuta, ja silti minä sulan joka kerta olohuoneen sohvalle nähdessäni ne hahmot, omenaa haukkaavan Antonion ja lipevän Jude Lawin.
Eipä siinä sitten muuta. NEXT

Public Enemies
Asiaa kai auttaa se, että gangsterit revolvereineen ja Fedora-hattuineen ovat heikkouteni. Tämä tositapahtumiin perustuva, John Dillingerin seikkailuista kertova, kauniisti toteutettu, jokin liian käsivaraisesti kuvattu, on tullut katsottua muutaman kerran. Suurin syy hankkia se veljelle jolulahjaksi, to be honest, oli Johnny Depp.  Ja mikäs siinä sitten, Johnny tekee loistavaa työtä, samoin kulmahampaitaan väläyttelevä Christian Bale.
Ja elokuvasta tulee vielä erityisen kiinnostava, kun sinne lisätään sekaan mustavalkoisia kohtauksia ja kaunis nainen.

Otis Taylor - Ten million slaves


The Mexican
Hauska, hauskan typerä ja kevyt elokuva. Mexican yrittää olla mafialeffa, onhan siinä pyssyjä ja kidnauppauksiakin (palkkamurhaajan sydänsuruista puhumattakaan) mutta  kepeäksi jääpi. Tom Cruise tekee palkkansa edestä töitä, vaikka ne Tomin alati huitovat kädet vähän ärsyttävätkin. Kannattaa katsoa jos tahtoo nähdä aurinkoa, meksikolaista safaria, kauniin aseen ja Julia Robertsin hymyn (sekä kyyneleet). Ai, meinasin ihan unohtaa, Mexicanissa saa myös nähdä J.K Simmonsin housut kintuissa.

Kingdom of Heaven
 En muista tästä paljoakaan, vaikka olen nähnyt sen monesti. Ainakin osia siitä. Mistäs se kertoikaan... Orlando Bloom, usko Jumalaan, kaivojen rakentaminen, mies ilman kasvoja ja vaikuttavat taistelukohtaukset. Siinä kaikki mitä mieleen on jäänyt.

Gone in Sixty Seconds
Tapansa parantanut entinen huippurikollinen, Nicolas Cage, joutuu kaivamaan vanhat taitonsa esiin, kun veli on pulassa. Jotta velikullan nahka pelastuisi, on Cagen varastettava 50 autoa vuorokaudessa. Vieläpä ne kaikkein kauneimmat urheilukaarat.
Kauniita autoja, kehrääviä moottoreita, ammattilaisia työssään ja talla pohjassa. Yksi tykkää.

500 Days of Summer
Ooooooo ultrasöpöromanttinen erilainen rakkaustarina.  Tästä olekin jo tarinoinut joskus syyskuussa:
http://divergenthuman.blogspot.com/2010/09/hi-im-autumn.html


Umh, näitä onkin 23 kappaletta. Jotenka arvosteleminen tyssää tältä erää tähän. Jatkan niitä sitten vuonna 2011!

HYVÄSTI VUOSI 2010, tehkäähän tilaa vuodelle 2011!

Gonna Live Each Day And Hour Like For Me There's No Tomorrow

    Elämässä on oltava ylä- ja alamäkiä, jotta siitä saa ilon irti. Eihän vuoristoratakaan olisi mitään ilman kunnon kurveja.

Weheartit.com

Hyvää joulun jälkeistä alennusmyyntiä kaikille

Now many times I’ve told you of all the things I would do

Tässä joulun alla tulipa mieleeni se joulu, kun sain ensimmäisen oman ystäväkirjani. Olin varmaankin toisella luokalla. Ja piru vieköön ne kirjat olivat minulle kauhua. Olihan se siistiä, kun sai kunnian kirjoittaa toisen ystäväkirjaan. Ja kuinka suosittu olitkaan, jos ystäväkirjasi oli täynnä.

Mutta ne kysymykset. Olivat minulle yhtä tuskaa. Faktat oli helppo täyttää, nimi, hiustenväri, paino/pituus ynnä muut. Mutta sitten tuli sellaisia kysymyksiä kuin "Lempipelisi?", "Lempiruokasi?" etc. Kylmä hiki valui noita täyttäessä. Jostain syystä olin sellainen kultaisen keskitien kulkija, en osannut koskaan sanoa juuta enkä jaata. Aina vaan "ihan kiva" tai "no ehkä vähän joo". Siitä voi varmaan syyttää horoskooppiani, sillä vaakahan tunnetusti on epävarma ja sovitteleva, vai kuinka?

No anyways, nyt olen jo kasvanut isoksi ja päättäväiseksi. Vai olenko? Keksinpä mahtavaa tekemistä tälle kylmälle ja lumiselle maanantai-iltapäivälle en-millään-jaksaisi-odottaa-joulua- mielellä; täytän pitkästä aikaa sellaisen ystäväkirjan sivun! Kaivoin sen samaisen, joskin pölyisen, ystäväkirjani esille, laitan ensin sen mitä vastasin silloisena minänäni, ja perään uuden vastauksen :)

---

Skippaan nämä faktat, koska eivät ne ketään kiinnosta. Hiusten ja silmienvärikin on pysynyt samana, joten ei niissä kai mitään kerrottavaa ole.

Lempiaine: Lukeminen
Jaa-a, mitä lie tuo tarkoittaa äikäntuntia kai :D. No onhan se lukeminen edelleen mukavaa, mutta kouluaine... Varmaankin kuvis. Ja englanti.


Harrastukseni: Tanssi
Ah, herättipä muistoja. Harrastin sitä korkeintaan puoli vuotta. Kun sitten oli esityksen aika, lintsasin koko jutun enkä enää kehdannut ilmestyä niille tunneille. Jaa entä nykyään? Satunnainen lenkkeily, epämääräinen riehuminen, kirjoittaminen ja elokuvissa käyminen. Noin muutamia mainitakseni.

Hauksin peli: Operation
Muistatte kai sen pelin, missä piti kaivaa pihdeiltä sen miehen kehosta luita, ja jos osui aukon reunoihin, siitä lähti TUUT ääni. Kylläpä hienosti sepitin.
Painotan tuota sanaa hauskin. Ensin aloin miettiä mahdollisia lautapelejä. Mutta ei, kun GH. Ja Crash.

Suosikkiyhtyyeni: Shakira
Sallikaa minun nauraa itselleni. Vaikka osaahan Shakirakin laulaa. Mutta siis juu. Lukitsen vastauksen Michael Jackson. Suprise!

Parhaat TV- ohjelmat: pokemon, dikimon (huomatkaa oikeinkirjoitus) raketti jengi (tämähän on tv-ohjelma. Vissiin)
 Oh nyt voin taas olla ylpeä itsestäni. Pokemon menee edelleen. Sen rinnalle (tai oikeastaan sen päälle) on kuitenkin astunut House, The Big Bang Theory (siis rillit huurussa) ja kaukana perässä hiihtää Frendit.

Lempikirjani: Aku Ankka (hirmuiset kumitusjäljet tässä kohtaa muutes)
 Jöös, Aku Ankkaa luen vieläkin, mutta siis KIRJA. Apua, tähänpä en osaakaan vastata. Sanotaan nyt vaikka Randa Abdel-Fattahin Näyttääkö pääni tässä isolta. Kieltämättä oli ihana kirja.

Lempiruokani: Spagetti (tässäkin kumi on viuhunut. Mahtoi olla vaikea kirjoittaa tuollainen sana)
Mmm nytkö tosiaan saan listata näitä... Se spagetti jauheliha kastikkeella, pippuri/lehtipihvi (isän tekemänä tai ravintolan tuotoksena) maksapihvit (varmaan joku salainen resepti jolla äiti niitä tekee, koska maksa ei ole koskaan maistunut paremmalta) lasagne, Uncle Ben's broilerikastike riisillä, ruoka nimeltään halkaistu-munakoiso-jonka-päällä-paistettua-jauhelihaa-ja-hela-hoito-uunissa-paistettuna, riisi- ja mannapuuro, viinilehtikääryleet ja ihan liian monet muut. Tortillat ja pizza. Ja toast-leipiä (leipien välissä juustoa ja makkaraa, vohveliraudassa paistettu). Jälkiruokia en taida edes ruveta listaamaan, sillä siitä ei tulisi ihan heti loppua. olisi varmaan pitänyt laittaa syöminen tuonne harrastuksiin.

Hauskimmat eläimet: jänis, koira, kissa ja kala
Vai että hauskimmat.. No lempieläimet: kauniit käärmeet, kissat, kilpikonnat ja on siperiantiikerit myös sulosia.

Minusta tulee isona: Lasten hoitaja (tykkään mun kirjotusvirheistä)
Jjaaaaaaaa.... Onko oikein kysyä mitään tuollaista ysiluokkalaiselta joka ei edes tiedä että mihinkä lukioon sitä menisi? 
En minä vaan tietä. Media-ala. Kuvaaja. Äiti. Mikä tahansa.

Minä toivon: Akvaarion jossa on kala
Hillitön naurukohtaus.
Toivon rauhaa ja rakkautta maailmaan. Ja että joulu tulisi nopeammin ja saisin XBoxin :))

Päiväys: 24.12.2002
20.12.2010

Kuva minusta: Kaunis ja taiteellinen näkemys minusta

Ja nyt ärsyttää niin kamalasti, että nämä kuvat menee aina yli rajojen. Ärrinmurrin.

The whole system sucks

Nykyaika. Ja pah.

 Ostin kuulokkeet, hienot sellaiset. Laatumerkki. Kuuden kuukauden kuluttua ääni ensin pätkii, sitten ei kuulu enää mitään. Marssin takuukuitin kanssa kauppaan, saan uudet. Viiden kuukauden päästä nekin mykkinä. Ei oikein enää innostaisi ravata Anttilassa.

 Kännykän latasin viimeksi viime perjantaina. Nykyään se kapula kaipaa kolme tuntia latausaikaa. Neljä minuuttia sitten se peijakas päästi ilmoille tuttuakin tutumman äänen: Bliip, "akku lähes tyhmä".

CD-soitin hurisi kaksi kuukautta sitten elämänsä loppuun. Ilman mitään järkevää syytä, levy ei enää soinut. Aika kauan se silti ehti minulle soittaa kultaista musiikkia. Melkein kolme vuotta. Sitten se pinkki, söpö pallero musiikkisoitin, osoitti mieltään moneen kertaan, ja lakkoili. Lopulta päästin sen eläkkeelle. Ehkä olisi pitänyt olla lempeämpi sille? Ylikuumensin sitä aika lailla. Mutta sitä vartenhan mankat on.

Uusi levysoitin oli pakko hankkia, kun aloin jo kärsiä vieroituoireista. Tuskin olin koskaan kaivannut levyjäni enemmän kuin niiden päivien aikana. Mp3 ei ole koskaan sama asia.
 No, Robin Hood sai sellaisen kriisin alla luvan kelvata. Vaikka ei sen olisi pitänyt. Liian nuori, liian kapinoiva. Koppava mielipiteensä kuuluttaja.

 Ja sitten viimeisin naurunaiheeni; isän ostama kännykkä. HAH. Se urpo ei suostunut edes latautumaan. Muovinen porkkana. Lelukoriin semmoiset lintsarit joutaa.

Tekniikka. Ihana ja ilkeä. Hermojen raastaja ja niiden lepyyttäjä.

Ja koukuttava. Suututti se ihmisiä kuinka paljon tahansa, Gigantti on aina taivas. Siitä ei pääse mihinkään.

With such confusions don’t it make you wanna scream --
Somebody please have mercy
’cause I just can’t take it
Stop pressurin’ me
Just stop pressurin’ me
Stop pressurin’ me
Make me wanna scream