Well They Say The Sky's The Limit

Tuossa yksi päivä kaveri kysyi minulta, että miten olen niin kamalan rauhallinen. Silloin sanoin, että se on tämä CHILL- asenne. Tai että koska en jaksa ottaa pienistä asioista mitään stressiä. Olen siis ihan uskomattoman laiska. Ja laiskana pysyy rauhallisena, niinkö?

Jostain syystä ei kuulosta yhtään järkevältä :D

Äsken aloin miettiä, että miksi minä oikeastaan edes olen niin "rauhallinen"? Siis tietyllä tavalla rauhallinen, toki pidän riehumisesta ja kotona istuminen on mielestäni ihan äärettömän tylsää (teen sitten jotain muuta kuin istun. Kuten vaikka pyörin). Mutta pää on usein tyyni. Eikä se aina ole.

Äsh, taas miä sekoitan päätäni. Tuntuu kuin siellä olisi joku toinen tyyppi, sellainen Samu- sirkka, joka tykkää OOOIKEIN paljon sopan hämmentämisestä.

Mutta jos nyt vain yleistän, niin pääsen helpommalla. Eli USEIN pääni on tyyni, jos jokin uhkaa vavisuttaa mahtavaa rauhan imperiumiani, ajattelen että "elämäähän se vain on". Se kaikki menee ohi. Niin kauan kuin tiedät, mikä on oikein ja mikä väärin, ja teet vain sen mikä on oikein, voit ajatella että se vain tulee ja menee.
Ja sitten on vielä optimistisuus. Tuo mahtavan ärsyttävä ominaisuus, tiedättekö, minulle se on sekä lahja, olen omannut sen niin kauan kuin muistan, mutta se tuntuu olevan myös kirous.

Kyllä mä pääsen siitä testijuoksusta läpi, kyllä varmasti pääsen, enhän ole mikään luuseri..

Ja tässä vaiheessa asuu esiin kirous. Kas vain, testijuoksu edessä, enkä ole edes verrytellyt. Vain koska luulin pääseväni läpi. Mutta se olikin vain sitä luuloa. Ei realistisuutta.
No, tuollaisestakin tilanteesta selviäisin ajattelemalla, etten tarvitse liikuntanumeroa. Menenhän lukioon peruskoulun jälkeen. Kunhan vain pääsen liikunnasta läpi.

Ja tässä vaiheessa esiin sitten astuisi ego (oho, päässäni onkin enemmän asukkeja kuin luulin). Iso, nälkäinen ego. Se kuuluu luonteeseeni. Tuli ikään kuin kaupan päälle syntyessäni. Haluan huomiota, haluan olla jotakin, ja onnistua. Ego sanoisi, että onpas noloa, oletpas huono liikunnassa.
Kaikkien noiden jälkeen, relistisuus saisi vähän sijaa. Pienen pieni realistisuuden pala, jolle harvoin annan sananvapautta. Se on nimittäin masentava tyyppi. No, realistisuus käskisi harjoitella ensi kertaa varten.

Oikeastaan, tässä kirjoittaessani selvitinkin syyn "rauhallisuuteeni". Jos päässä on noin monenlaisia vuokralaisia, jotka ajattelevat puolestani, eihän minulle jää enää mitään tekemistä. Minä vain chillaan :D