Pieni vinkki: mene ulos hetkeksi, ja kuuntele lintuja. Tiedän, että sitä toitotetaan kaikkialla, ainakin aikakauslehdissä (ja kyllä etlaristakin olen napannut tuon ohjeen), mutta se ei ole vain pieni vinkki. Kokeilkaa vaikka.
Kävin eilen lenkillä, ja satuinpa vielä lähtemään sinne juuri auringonlaskun aikaan! No kuitenkin, juoksin järvelle, jossa se kevään ihana linnunlaulu tehostui vielä veden liplatuksella. Arvatkaa vaan, oliko ihanaa istua siellä laiturilla(joka oli vedetty ylös rannalle, kylläkin) ja kuunnella luontoa. Kuulostaa aika kliseiseltä, vai? No, ainakin minä nautin siitä. Nappasin pari kuvaa ihanan laadukkaalla (-.-') kännykälläni, yrittäen tallentaa edes osa siitä hetkestä. Vaikka, loppujen lopuksi, en minä sitä tunnetta kuitenkaan niistä kuvista enää tänään löytänyt. Mutta kun suljin silmäni ja palasin siihen hetkeen, löysin punertavan järven ja kuulin kuinka kivi molskahti veteen rikkoen sen tyynen pinnan. Joten taas kerran tuli todistettua, ettei ihminen koskaan tule keksimään mitään, mikä korvaisi ihmistä kylliksi hyvin.
Nyt nautin vielä tasaisena lainehtivasta järven pinnasta. Mutta pian saan rikkoa sen ihan itse. Voisi se kesä pitää vähän kiirettä, täällä odotetaan jo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti