Eilen, sunnuntaina, vietettiin äitienpäivää. Tai no, ei meillä oikeastaan vietetty. Tiskasin ja leivoin juustomuffinseja :). Niin, ja lupauduin pesemään ikkunat, kunhan tulee lämpimämmät ilmat. Jo nyt kaduttaa mokoma lupaus. Mutta lupaus on lupaus, ja kaiken lisäksi tällä lupauksella sain äidin iloiseksi. Onneksi meillä ei ole paljon huoneita, niin ei ole ikkunoitakaan.
Monissa perheissä varmaankin äidille valmistettiin aamupala, tai ehkä käytiin syömässä ravintolassa. Kukkia äiti toki ansaitsee, kukkakaupoissa käy vilske muutenkin näin keväisin. Tänä vuonna meidän pihapiiristä ei löytynyt edes vuokkosia, leskenlehdistä puhumattakaan, eikä kukkakaupasta jaksanut lähteä mitään rahalla ostamaan, joten äiti jäi ilman kukkia. Tuskinpa hän siitä pahastui. Äiti on sentään äiti. Ja eikö paras lahja, mitä äiti voi saada, olekin hali ja "rakastan sinua äiti" -repliikki. Rakkautta on usein vaikea sanoa ääneen, joten äitienpäivä antaa ainakin minulle selvän mahdollisuuden sanoa se.
Kumarran ja niiaan sille, joka keksi juhlistaa sitä, joka antoi meille elämän, ja paljon muuta. Joka päivä saisi olla äitienpäivä. Sen heistä jokainen on varmasti ansainnut.
2 kommenttia:
Oikeasti, olet siinä oikeassa, että ei äitienpäivän tarvitse olla mitenkään hirveän erikoinen. Meidän äiti oli vaan onnellinen juuri: "Rakastan sinua" - repliikistä. Ei sinä päivänä kyllä mitään oikein tapahtunutkaan...
Yhtä asiaa ihmettelen: Luetko ajatukseni kun kirjoitat asioita joita juuri itsekin mietin parhaillaan? :)
:--D. Minäkin ajattelen usein noin omista kirjoituksistasi. Ehkä ne on tosiaan asioita, joita kaikki ajattelee, mutta kukapa nyt niitä ääneen puhuu ;)
Lähetä kommentti