It's just another Sunday, in a tired old street

Tuntuu että juuri tota mä nyt tarvitsen. Strutsityynyn, ah mikä keksintö. Sulkeappa pois paha maailma, kaikki ihmiset ja vain vajota omaan onnellisuuteensa.
Vielä olis kaks koetta jäljellä, pinnistää pinnistää. Motivaatio taas vaan on hukassa, ehkä se löytyy iltaan mennessä, ettei tule taas hirveä kiire ton lukemisen kanssa...

Kuva täältä: Ostrich pillow

Tuli muuten mieleen, kun siitä onnellisuudesta paasasin:

...törmäsin tähän eilen (piristi mukavasti mun superantisosiaalista lauantaipäivääni) ja edelleen hymyilyttää kun se on niin osuva.

Oh, happiness, it's you! Didn't notice you come :)

Niin kaunis sää ulkona, puiden kellastuvat lehdet loistaa kultaisina hiljalleen laskevan auringon kanssa. Vois ehkä jopa pistäytyä ulkosalla. Mutta ensin sitä bilsaa.

Carpe diem!

Aah mikä tää tunne on olevinaan. Kaikki on niin täydellistä ja kaunista.

ONNI. Voi herranjestas mä olen löytänyt onnen. Mä en voi uskoa tätä, mutta eilen ruotsinkokeeseen lukiessani huomasin siellä kirjassa tämän sitaatin:

Man får aldrig leta efter lyckan,

man möter den helt apropå.

-Isabelle Ebenhardt

Suomeksi sama olisi; onnea ei pidä koskaan etsiä, sen löytää aivan sattumalta.

Matka on päättynyt. Tsuku tsuku, päätepysäkki, kaikki matkustajat ulos. Olen löytöretkeilijä määränpäässään. Olen enemmän kuin Columbus Amerikassa, minä nimittäin löysin Intian, en Amerikkaa vain luullakseni sitä Intiaksi.

Löysin aarteet, kauniit puutarhat, alkuperäiskansan ja heidän kulttuurinsa.

Seuraava tehtävä on nauttia tästä tunteesta. Ei pidä pelätä menettävänsä jotain rakasta, en aio tuhlata ajatustakaan epäonnistumisille, aion nauttia ja elää täysillä tämän tunteen. Tätä en hukkaa, en tuhoa omin käsin.

Tiedättekö miltä se tuntuu? Elämä on ihan kuin ennenkin, huomenna on matematiikan koe, enkä ymmärrä kombinaatioista hölkäsen pöläystä, mutta so what. Mä olen onnellinen, joten ei masenna! Maailma on värikkäämpi, tunteet ja aistit ovat laajimmillaan. Aion ratkoa kertaustehtäviä ja hakata päätäni seinään yömyöhään, mutta mennessäni lopulta peiton alle, sulkiessani silmäni, tunnen pohjatonta kiitollisuutta, siitä mitä minulla on.

Seikkailu ei ole ohi. Nyt kun ovi on vihdoin auki, näen tulevaisuuden kauniina edessäni. Tiedättekö mikä minusta tulee isona? En minäkään. Mutta minä luotan. Luottamalla löydän sen oikean tien.

Jestas mä olen epäselvä. Lupaan ryhtyä selkeämmäksi blogini kanssa, ihan kohta. Ensin vähän todennäköisyyslaskentaa ja tilastotiedettä.

Nellyn ääni on mennyt tosi nasaaliksi ajan myötä, mutta minkäs mahdat, tästä musasta tulee tosi hyvä fiilis. Varsinkin jos pistää kovalle ja hengittää musiikin mukana.

Jokin ylimääränen tässä biisissä koukuttaa, keksikää mulle mikä se on! Melodia kopioitu jostain vanhasta laulusta? Jotain tuttua siinä alussa on...

ADIOS AMIGOS, lukiolaisille tsemppiä koeviikon kanssa. Kaikki hyvä palkitaan aikanaan, mikään tekemänne työ ei ole turhaa.

ps. jos ette vielä ole kokeneet Lana Del Rayn Blue Velvet -kappaletta, niin suosittelen jos vain kyseinen tyyli napsahtaa teillä :)

Se tulee nurkista sisään ja jäädyttää

SYYKSYYY jee se on täällä.

On joo harmi ja kaikkea, kesä loppui yhyy tulee ikävä. Ei nyt kuitenkaan takerruta menneisiin, meillä on ihana ja tunnelmallinen syksy edessämme.

Syksyn parhaudet:

SWEET SEVENTEEN, for me yeah

Miksi odotan niin innolla täyttäväni 17? Nothing special, synttärit vaan on kiva juttu kun saa leipoa, syödä ja äiti ostaa lahjan. Ja näkee sukulaisia ja saa huomiota kavereilta (wohoo).

Ei enää lastenlippua junassa, vähän aikuisempi olo.

Lehtiä, lehtiä, lehtiä kaikissa sateenkaaren väreissä! Oon myös saattanut joskus mainita, kuinka rakastunu oon haravoimiseen. Ah se lehtien kahina. Ja niin säälittävää kuin se onkin, niin hypin välillä sitten siinä lehtikasassa, jonka olen vaivalla aikaansaanut. Haravoidessa tulee samalla mukavasti hikeä pintaan, ja lopputulos miellyttää aina silmää kun on puhdas piha. Haravoiminen kunniaan!

Parhaassa tapauksessa käytössä on takka, mutta kynttilätkin ajaa tän asian. Nimittäin kuumaa kaakaota kermavaahdolla, pikkasen suklaarouhetta ja nomnomnom ruokaorgasmi luvassa. Toimii parhaiten sohvan perukoilla lämpimään vilttiin kääriytyneenä hömppäkomedioita katsellessa.

(oikeastaan tää on ihan talven juttu, mutta kun en malttais millään odottaa!)

KUMISAAPPAAT, SADE JA KURA nyt on aivan ehdottomasti syksyn parhaita puolia. Enkä edes ole ironinen. Mulla on ihanan suloset liilat upouudet Tretornin saappaat, joilla tykkään kahlata ihan muuten vaan tossa meidän ojassa (ei, en ole mikään 5vee). Sateesta olen aina pitänyt. Sade puhdistaa luonnon, ja miksei nyt kaupunginkin, eikä mikään nosta parempaa fiilistä aamulla bussipysäkille raahautuessa kuin kostean nurmikon tuoksu ja lehtien kärjissä kiiluvat sadepisarat, jotka ovat jääneet siihen öisen rankkasateen jälkeen kököttämään meitä ohikulkijoita ilahduttaakseen.
Sade tietää myös kuraa, myöhemmin talvella loskaa, mutta tässä multa vinkki onnelliseen elämään: älkää ottako sitä sotkua niin tosissanne, kura ei ole vain lasten etuoikeus. Meillä vähän varttuneemmillakin on syymme ja lupamme veivata vähän siinä kuralammikossa, sillain että kuuluu se hauska *muiskpluts* -ääni.

Ihania weheartit kuvia kaikki.
Tunnelmallista ja tunteidentäytteistä syksyä itse kullekin