Haudanhiljaista menoa ollut täällä blogissa, pitäisi kai pyydellä teiltä lukijoilta anteeksi tai jotain... Vakuutan, että nyt kun olen saanut ladattua akkujani maksimitehoihin, rupean vähän inhimillisemmäksi ja alan etsiä jonkinlaista tarttumapintaa arkeen. Kesäkuussa on ihan okei, että herää puoliltapäivin, syö aamupalaksi herneitä ja luke
Pikku Prinssiä riippumatossa loppupäivän, mutta kun päästää heinäkuun puoleen väliin, alkaa jopa tällainen kaalimatokin kaivata takaisin rutiineihin.
Turkin reissu siis tuli ja meni, oli taas kerran mahtavaa vaihtaa maisemaa ja leikkiä elävänsä toista elämää, unohtaa kaiken mihin on tottunut tai mitä on esittänyt. Kun joutuu tarpeeksi kauas kotoa, voi vihdoin laskea naamion (tai vaihtoehtoisesti pukea uuden naamion ylle ja esittää jotain uutta roolia) ja olla mitä lystää, koska siellä kaukana ei koskaan tiedetä, millainen sinun pitäisi olla, mitä sinulta odottaa. Se on hauskaa, virkistävää ja rentouttavaa. Pääsee vaihteeksi vähän lähemmäs omaa aitoa itseään. Plussana se, ettei kukaan suutu jos töppäät, koska kun tavataan niin harvoin eikä koskaan tiedä mikä on viimeinen hali tai poskisuudelma, ei kannata kantaa kaunaa.
Jaaaa tättärää tässä pari kuvaa mun
action kesästäni
Aika huisin poweri Powerpark Ala-Härmässä, kaikki hurjimmat laitteet ja korkeanpaikankammon voitto DONE!
Mmm jep se on legoista väsätty aika karmaisevan feikki ängri böördsi. Propelli päässä (?)
Sitruunamuffinseille piti kuulemma tehdä perhosensiivet, mutta pupun korviahan niistä tuli. Oli muuten hyvää, sitähän sä kysyit?
Kuka rakastaa kesää KÄSI YLÖS. Riippumatossa loikoillen kesän antia nauttien.
Sade laulaa ulkona eikä mulla riitä sydäntä sulkemaan ikkunaa yöksi, vaikka vähän vilpoista olisikin. Mieluumin nukahdan sateen ropinan tuudittamana, ja herään raikkaan, kostean nurmikon tuoksuun.
Viva la vida, viva l'été...
