Vaikka kuinka yritin selvitä keväästä kerrankin kunnialla, niin tässä sitä taas ollaan. Nenä vuotaa kuin mikäkin, silmät tuntuu turvonneilta ja ääni katoaa välillä jonnekin taivaanrannan taa. Flunssa, se pirulainen.
Mutta ei niin paljon harmia, ettei jotain hyvääkin. Kaksi päivää pois koulusta, ja ehdin täysin hurahtaa mustavalkoelokuviin, kaiken sen aivastelun ja niistelyn ohessa. Monta iltaa peräkkäin olen katsonut Yle Teemaa, tänäänkin yritän jaksaa katsoa illan rasismi-aiheisen elokuvan, Arvaa kuka tulee päivälliselle (1967), joka ei tosin ole mustavalko, mutta vanha kumminkin.
Jo viime viikolla olin lainannut kirjastosta kaksi DVD:tä, joiden päänäyttelijät saavat minut nauramaan. Jacques Tatin seikkaili Monsieur Hulot- nimellä komediassa Riemuloma Rivieralla, kun taas Charlie Chaplin hymyilytti ihan omana itsenään elokuvissa Kulkuri, Pankki, Nyrkkeilymestari, Rannalla ja Uusi työpaikka. Ensi kerralla aion kaivaa kirjastosta Kuin surmaisi satakielen.
Ne ensimmäiset Chaplinit ovat jotenkin niin aitoja. Ei puhetta, ei värejä (muuta kuin mustan ja harmaan sävyjä). Mieli joutuu tekemään kovasti töitä. Esimerkiksi Chaplinin ääni, millainen se mahtaa olla? Ja onkohan jollain noista neidoista vihreä, sininen tai punainen puku? Sitä saa luoda ihan oman maailman.
Niin, ja ehdin muuten katsoa vähäsen Teeman esittämää Mies joka kutistui. Oli siinä huvittavaa scifiä. Täytyy ihan taputtaa elokuvan tekijöille, varsinkin kuvankäsittelypuolen tekijöille. Vuonna -57 ei varmaankaan ollut helppoa saada kutistettua miestä aidon näköisesti "tavallisten" kokoisten ihmisten joukkoon.
Kevät taitaa pistää minut ihan oikeasti sekaisin. Innostun ihan omituisista asioista. Tänään uskaltauduin ulkoilmaan, kauppaan äidin kanssa. Lasten leluosasto on jo täynnä ulkoleikkeihin tarkoitettuja hyppynaruja, twistnauhoja, bumerangeja, saippuakuplapurnukoita ynnä muuta lasten hupia. Katselin niitä, ajatellen kevättä, kun silmäni osui kapistukseen, jonka nimeä en ensin muistanut. Sitten mieleen palautui lapsuuden leikkikenttä, jolla pojat leikkivät ja temppuilivat noilla ihmetyksillä. Minäkin sain joskus kokeilla. Vihdoin sain sen sanan suustani: Diabolo! Kävin nopeasti sujauttamassa sen äidin ostoskoriin, eikä hänellä ollut vastaansanomista, sillä se oli vain halpa, muovinen lasten lelu.
Kotona sain todeta, kuinka rasittava sellainen jojohyrrä voi olla. Niin kovin itsepäinen... Mutta onnistuin minä sillä härvelillä muutaman onnistuneen heiton tekemään.
Nyt katsomaan Midsomerin murhia. Taidan napata seurakseni yhden niistä juustomuffineista, joita ehdin myös leipoa tänään :). Kivasti varmaan kaikki jotka niitä syö, saa minun pöpöni... Mutta ei kerrota kenellekään, eihän? O___o
Have a nice weekend!
2 kommenttia:
kyllä vain! se pirun flunssa! mulla oli vähän aikaa sitten jonku kuukauden verran, sitte oli viikko hyvä olla ja sitten oli 2/3 viikkoa taas oikee paha tauti että hirmunen yskä ja semmonen paha olla kotoajan, nyt taas viikonverran hellitti mutta mitäs huomasinkaan eilen! NIISKUTAN TAAS! :(
Niisk niisk!
Syö paljon vitamiineja ja buranaa :)). Pitäis auttaa O__o
Lähetä kommentti