Tuo aurinko on lumoava. Sen jokainen säie nostaa minut askeleen korkeammalle. Sen loputon valo auttaa näkemään kaiken sen, mikä on ollut harmaiden talvipäivien ajan varjossa. Se on kaunis. Se on suloinen. Se on armoton. Sitä on kaivattu, ja nyt se on palannut, entistä ehompana.
Auringosta hehkuu voimaa, joka saa minut tuntemaan... no, tunnen olevani kokonainen.
Asfaltti. Sisälläni kihisee, kun kuulen taas sen lähes äänettömän äänen: tap. Ei nirskuntaa, narskuntaa, ei edes rahinaa. Vain yksinkertainen, hiljainen tap.
Sulavan lumen alta paljastuva asfaltti suorastaan huutaa koskettamaan siihen.Se huutaa kangastennareita. Se huutaa nimenomaan minun Adidas Honeytani.
Niskahan tässä tulee kipeäksi, kun taivas on noin hienon sininen. Välillä kävelen pää kenossa, lumoutuneena siitä väristä.
Ja se RUOHO! Vielä ihan keltaista, nuutunutta, lumen lamauttamaa. Mutta tiedän, että pian se on vihreää, elävää ja lämmintä. Aamuisin ruohonkorret kantavat kastepisaroita, päivisin se toimii pehmeänä makuualustana. Pian saan taas nauttia ruohotahroista farkkujen polvissa.
Onneksi äiti on oppinut pesemään ruohopolvet pois. Puhtaisiin farkkuihin on aina hauskempi hankkia uusia tahroja ;).
Ja sitten tämä kliseiden klisee, LINNUT LAULAA. Ihan totta, jo viikkojen ajan olen yrittäny löytää uusia säveliä ulkoa. Ja joka päivä niitä on enemmän. Elämämme taustamusiikin orkesteri saapuu kaupunkiin, sateenkaaren kaikissa väreissä! Jipiajee
Vaikka pakkasaamut vielä masentaakin (perjantain matikankokeesta puhumattakaan) niin olen kärsivällinen. Ei, siis, yritän olla. Lunta on vielä takapihalla ihan pirukseen, eikä se siitä ihan heti katoa.
Ja päätin juuri kulkea toppatakissa vaikka vappuun asti. En tahdo, että käy niin kuin viime keväänä: olin liian innokas siirtymään kevättakkiin, joten ne ihanimmat, valoisimmat ja ensimmäiset tennarikelit olin sisällä kipeänä, nenä vuotaen, nessupaketti kourassa.
Tähän loppuun olisin halunnut lisätä kuvan keväästä, mutta mun kamera on mystisesti kadonnut sen Heureka- reissun jälkeen. Hyllyltä löytyi vain tyhjä kamerakotelo :D
Mutta hei.. onhan mulla viime vuoden kevättä vielä arkistossa ;)
Pitää joku päivä löytää se kamera ja lähteä kattelemaan kevättä.
2 kommenttia:
Tää kuvastaa miun tunteita niin hyvin! Ja jotenki ihana kun tää kirjotus on kuin runo.
Ihanaa kun kesä on tulossa :))
Ehkä kevät saa sen aikaan.. että olen runollinen :D
Jep, vihdoin väistyy kylmyys ja harmaus ;)
Lähetä kommentti