Eilen aamulla heräsin taas yhteen sellaiseen. Uneen, jossa oli pelkoa, ahdistusta, verta ja tuttuja ihmisiä. Painajaiseen. Pitkiin aikoihin en ole nähnyt niitä ollenkaan, jos sitä viime viikkkoista ei lasketa.
Heräsin siis sinä aamuna puoli viideltä. Heräsin, koska en enää kestänyt sitä huutoa ja verta. Huomasin, että olin ottanut sinne unimaailmaani aika paljoin vaikutteita Yön ritarista, jonka olin juuri kattonut pari päivää sitten. Siis että eräältä pojalta mm. viilletttiin suu auki.
Oli oikeasti karmiva uni. Täynnä ihmisiä, jotka kuiskaili ja salaili kaikenlaista. Ahdistavaa.
Olein joko tosi viisas, tai sitten pelkuri, kun karkaan aina tuollaisista unista. Osaa sen hyvin. Repäisen vain silmät auki. Usein se on tosi helppoa.
Mutta kun on kerran herännyt, on vaikeampi nukahtaa uudestaan. Kun tajusin, että kouluun tarvitsisi herätä vasta paljon myöhemmin, kävin ensin käytävässä kävelyllä, ja sitten vessaan ja keittiön kautta takaisin sänkyyn. Kun hengitykseni oli tasaantunut (joooo, hengästyin hiippaillessa pimeässä talossa) suljin silmät. Tiedättekö, joskus toivoisi, että unet seisoisivat kuin leffahyllyssä. Ne olisivat kuin elokuvia ilman nimeä tai takakansitekstejä. Kansikuvan avulla pitäisi valita se, minkä tahtoo nähdä.
Kun olin sulkenut silmät, näin ensimmäiseksi rotevan miehen ja naisen seisovan vierekkäin. Nainenkin oli miellyttävän näköinen. Ajattelin, että tämäpä hyvä, tälläinen rauhallinen uni onkin sopiva sen edellisen ahdistuksen jälkeen.
Ja mitä kävikään. Ulkonäkö petti. Kuulin, kun mies sanoi että: "Hyvinhän se pysyy", jolloin naisen naama muuttui nyrpeäksi, ja se löi miestä takaraivoon. Kas kummaa, miehen niskasta paljastui kamalat jättiläistikit, ja pää tipahti miehen harteilta. En jäänyt odottamaan seuraavia näkymiä, vaan räväytin silmät auki. Taas olin hereillä.
Yritin nukahtaa saman tien uudestaan, toivoen jotain kauniimpaa unta, mutta taas oli kakku päältä kaunis, vaan sisältä silkaa myrkkyä. Ensin näin mukavan elokuvasalin (elokuvasalit on mukavia), pian siellä tapahtui kidnappaus. Tai jotain se tapaista. Unimaailmat ovat tunnetusti sekavia.
Jossain vaiheessa sitten kai nukahdin kunnolla. Aamulla väsytti, mutta mitäs outoa siinä on, kun on maanantaiaamu ja ollut juuri kaksi viikkoa pois koulusta, ensin tetissä ja sitten lomalla.
Ei sujunut kyllä ensimmäinen päivä loman jälkeen kovin hyvin, mutta mitäpä siitä valittelemaan. Unohdin kaapinaavaimen, mikä oli sikäli hieno temppu, että olin jättänyt lomaksi kaikki kirjat sinne lokeroon. Onneksi ensin oli liikuntaa (hienosti meni sekin, jäädytin nilkat lumihangessa). Seuraavan tunnin olin ilman kirjoja, sitten katsottiinkin vain elokuvaa, ja sitten piti lähteä hammaslääkäriin.
Voisin vielä kirjoittaa, kuinka unohdin lapaset ruotsinluokan patterille, liukastuin tiellä tai ainakin sata muuta juttua, jotka sain eilen aikaan, mutta sitten tästä jutusta tulisi liian pitkä, eikä kukaan jaksaisi lukea tätä.
Btw, saa kommentoida!!! Kirjoittakaa minulle kommenttiboksiin, te ihmiset. Kirjoittakaa, mitä vain! Piristää aina päivää.
Tuli muuten ikävä Heath Ledgeriä, taas.
