There's a ghostly smell around

Trick or treat! Ja Happy Halloween.

Jos vaikka aikani kuluksi keräisin tietoa halloweenistä n_n. Suomessahan se ei ole kovin vaikuttava juhla, mitä nyt olen joskus Halloween- bileissä ollut.

Haha, olipa hauska tulla taas vähän viisaammaksi. Kun minulle Halloween- sana saa kylmiä väreitä (no eipä juurikaan) ja nousee mielikuva  zombeista ja kaikenmoisista pelottavista naamioista. No mutta suomentakaapa halloween. All Hallows' Eve. Eli pyhäinpäivän aatto :D. Ihan alkoi naurattaa.
 Jos kerran halloweenina siis alunperin juhlittiin sadonkorjuuta ja maanviljelykauden loppua, niin miksi siitä on tullut niin pelottava juhla? Entäpä tuo karkkien kerääminen?

Wikipediassa surffaillessa tulee niin kovin viisaaksi. Näillä tiedoillahan pääsisi jo maailmanympärimatkalle (muistatte kai tietokilpailun teeveessä, jonka juontajana toimi Simo Frángen?). Karmivuus liittyy siihen, että tuolloin kun luonto kuoli (eli kasvit valmistautuivat talvehtimaan --> syksy) vainajat sun muut henget pääsivät lähelle maanpintaa ja houkuttelivat ihmisiä tuonpuoleiseen.
Jaha, että siksi siis leikitään kummituksia. (Hui, mustat kissat ne vasta pelottavia ovatkin). Ja "Karkki vai kepponen", sen tarkoitus on siis vain säikäyttää rauhaisaa lokakuista iltaa viettävä hampaaton mummo. Ja koska perinne kumpuaa Yhdysvalloista, kehtaan väittää että amerikkalaiset lapset vain halusivat uuden karkkijuhlan.

USA on myös vaihtanut nauriin kurpitsaan.Tarinan mukaan juoppona Irlannin kaduille eksynyt Jack kävi kauppaa pirun kanssa (ei kannata, sanonpahan vain. Jos joku siis on nähnyt The Imaginarium of dr. Parnassos- elokuvan. Ja muutenkin) ja päätyi surkeiden sattumusten seurauksena vaeltelemaan nauris- lyhtynsä kanssa. Ja nauriin sisällä siis hohtaa pirun heittämä hiili.

Jos joku käy joskus Irlannissa, kertokaa minulle jos näitte Jack parkaa kuihtuneen nauriinsa kanssa. Sitä miestä käy sääliksi.
Harmi ettei miehen tarinasta ole tehty elokuvaa. Olisi varmasti ihan kiinnostava. Ja kauhuleffa tietysti.

Elokuvista tulikin mieleeni, Leffatykki(.com) taitaa ottaa kaiken ilon irti Halloweenista ;). Elokuvat ovat varmastikin paras keino luoda kauhun tunnetta joka nurkkaan.

Siinäpä teille Jack O'latern. Söpö, eikö? :--------D. Kunhan pilailen kustannuksellanne. Onhan Halloween.

Ain't No Mountain That I Can't Climb, Baby

Syysloma etenee univaihteella.
 Ja jostain syystä ihan kauhean tunteellisena. Eilen kirjoitin pitkästä aikaa päiväkirjaa, ja tuli yli neljä sivua. Mietin kaikkea niin kamalan syvällisesti. Vaikka maanantaina olisi lihaskuntotesti :D
Huijui, ihan kauhistuttaa -.-
Tänäänkin heräsin vasta keskipäivällä. Tuntuu aika mahdottomalta herätä maanantaina kouluun, heti aamusta lihistestiin, ja että samalla viikolla olisi vieläpä ranskan koe. Eikö olisi sittenkään pitänyt antaa syysloman nousta näin paljon päähän?

Tuli muuten mieleen se tetti.
Ihan kivaa oli, sain kokea työntekoa ja jotain.. Aika yksitoikkoista touhua oli, tavaroiden purkua, sitten viedään hyllyyn, sitten haetaan lisää vaippoja, viedään nekin paikalleen, sitten haetaan Fazerin suklaata, ja viedään sekin paikalleen hyllyyn. Mutta sapettaa vieläkin, etten voinut kysyä kesätyöpaikkaa. Vielä enemmän ärsyttää se, etten ensi kesänä luultavasti pääse edes kesätöihin. Ei ole aikaa :(. Heinäkuussa en ole edes Suomessa. Sitten on vielä pikkusisko, jota ei voi jättää yksin kotiin.
 Vaikka olisiko se rahanpuute edes niin kamalaa? Olisi, koska TAHDON sen PlayStation kolmosen.

Yksi joululahjatoive on jo:
     
Olit kuin pikajuna, joka jyskytti suoraa tietä sydämeeni, löysi oman asemansa. Ja siellä se on vieläkin.
Mä en vain ymmärrä, miten Michaelin musiikki voi saada sydämen niin pumppaamaan.



Tekemistä tylsistyneelle:

- Pelaa pasianssia. Se ei oikeasti ole tylsää! Äitini osaa ainakin seitsemää eri pasianssia. Kellopasianssi, Spiderpasianssi, tähtipasianssi... Ja sellaisia :)

- Kokkaa. Aina kun kokkaan yksin, yleensä vain leivon jotain. Olen aika toivoton tekemään ruokaa. Saa nähdä miten kala tänäänkin onnistuu, kun kotitaloudesta tuli läksyksi valmistaa ateria.
Ja vielä hauskempaa on, kun leikkii olevansa kokkiohjelmassa tai laittaa musiikkia soimaan. Kovalle.

- Mene Habboon. Tai aapeliin, omegleen tai vaikka runeen. Habbo on kuitenkin kaikkein yksinkertaisin. Netissä voit leikkiä olevasi kuka tahansa :D. Voit leikkiä vaikka ulkomaalaista, vahnusta tai jotain super rikasta.

- Lue kirjaa.

- Piirtele paitoihin. Oma tekniikkani on siitä hyvä, että piirrän vesiliukoisella tussilla. Joten aina kun paita tulee pyykistä, siihen voi taas keksia jotain uutta ;)

Tai sitten voi thedä mitä vain. Datata, piirtää, tanssia, kirjoittaa, katsoa elokuva, siivota, haravoida, tai kehitellä oma peli. Anna mielen lentää. Älä estä aikeitasi ajattelemalla, että se on liian lapsellista, outoa, tai tavallista.

Ja aina on oikea aika tehdä joulukortteja.

I hate bad weather

Tänään oli ihana ensimmäinen oikea talvipäivä n_n. Vaikka ensilumi tuli kylläkin jo keskiviikkona. Mutta tänään aamulla olin ensin ihan shokissa, kun näin kaiken sen lumen. Ihan ensimmäisenä mileleeni nousi kysymys; onkohan tuolla tarpeeksi lunta että siitä saa aikaan lumisodan? Tuntui vähän lapselliselta, mutta eihän lumesta saa muuten mitään iloa irti.
 Koulussa seiskat (jotka ei ilmeisesti tunne vielä uuden koulunsa sääntöjä, eihän ne ole ollut siinä koulussa kuin jo neljäsosan lukukaudesta) rupesivat heti ensimmäisellä välitunnilla lumisotaan. Ja taisi saman tien rapsahtaa muutama jälki-istuntokin. Eli ainakin voi olla varma että koulukin on siirtynyt talviaikaan.
 Tänään muutenkin oli Hyvänolon Päivä. Käytiin koko perhe pitsalla, ja sitten sain olla lapsenvahtina pari tuntia. Niiden kanssa se lumisota sitten syttyikin. Se on ihan luonnonlaki, että jos ynnätään lapset ja ensilumi, syntyy lentäviä lumipalloja. Eikä heitä tietenkään voi estää. Lapsia kun ovat.

Saatiin vielä väsättyä lumilyhtykin, ja pikaisen taistelun jälkeen saatiin tuikku turvallisesti syttymään. Mikä niissä tulitikuissa oikein kiehtoo lapsia? Tuliko?

Ja sisällä lämmitin kaikille kaakaot, ja jäin itse ilman, koska maito loppui. Ajattelin keittää sitten itselleni jonkun mukavan teen, mutta jäi sekin tekemättä. Vaikka sitten huomenna. Tai joskus ;).

Hyvään oloon vaikutti myös varmasti se, että tänään sain sanoa "heihei" koululleni kahdeksi viikoksi. Ensi viikko olisi työssäkäymistä sitten. Nimittäin TET- jakso. Joo ei mitään taivaallista, tavarataloonhan minä pääsin. Oma vikani, kun en jaksanut hakea mitään kiinnostavampaa. Onneksi joku viisas on keksinyt meidän koulussa jakaa tetin kahtia, niin että keväällä on vielä toinen viikko, jolloin saan luvan hakea jotain hehkeämpää työtä. Elokuvateatteri olisi varmaan ihan seitsemäs taivas, kun se muutenkin on niin ihana paikka. Ja olisihan se kiinnostavaa tietää mitä kaikkea niiden "Vain henkilökunnalle" -ovien takana liikkuu.

Ihania lumisia maisemia odotellessa :3

Automatic Eye - Away From Sunshine

Mä olen muuten ihan kamalan innoissani tuosta Suomen euroviisuehdokkaasta. Automatic eye:lla on omasta mielestäni oikeat miehet euroviisuihin lähetettäväksi. Saa nähdä mitä sanoo Suomen kansa ;)

You can never break me

On päiviä, jolloin kaikki riippuu vaaleanpunaisten pilvien päällä. Ne ovat päiviä, jolloin kaikki on vain epätodellista ja ihanaa. Silloin aika on vain tuulessa leijumista ja puiden huminaa.
 Sellaisina päivinä on vain ilahduttavia juttuja, sillä sellaisina päivinä on niin pitkät jalat, että huolien yli loikkiminen sujuu kuin vettä vaan. Mihinkään ei takerru, sillä kaikki on rasvattu liukuvaksi. Mihinkään ei törmää, sillä kaikki on vain yhtä pehmeää untuvapeitettä. Mikään ei töki, sillä kaikki joustaa kuin purukumista tehty trampoliini.

Sitten on päiviä, jotka tuhoavat kaiken.
 Ne eivät ole kuin tornadoja, sillä ne iskevät naamioituneina. Hiljaisina mutta painostavina. Sellaiset päivät saavat aina alkunsa jostakin. Nekään eivät ole turhia päiviä, joita kukaan ei tahtoisi kohdata. Ne vain saattavat olla päiviä, joita kukaan ei unohda. Ne ovat kuitenkin päiviä, jolloin kulkeminen on kamalan kömpelöä. Niinä päivinä täytyy aina hankkia syntipukki. Sillä ne ovat päiviä, joista täytyy syyttää jotakin, tai jotakuta.

Oli se kuinka epäreilua tahansa.

Päiviä on niin monenlaisia, mutta niillä on aina myös jotain yhteistä. Nimittäin tuntuu, että kaikki päivät ovat päältäpäin tahmeita, sillä ne tarttuvat muihin. Jos sinulla on tänään lentolupa, sinulla on myös oikeus ja velvollisuus lennättää ystäväsikin. Jos sinulla taas on painovoimapäivä, jolloin kaikki tuntuu vetävän maata kohti, voit muitta mutkitta vetää myös kanssaeläjäsi sisään mustaan kuplaasi.
 Mutta sitähän kutsutaan inhimillisyydeksi.

Tässä iässä ne päivät vaan vaihtuvat turhan tiuhaan. Aamulla jos heräsit känkkäränkkänä, kouluun päästyäsi ympäröivät ihmiset ovat saaneet sinut nostettua kolmanteen taivaaseen. Sitten alkaa historiantunti, ja opettaja saattaa saada sinut nolla-asteelle. Loppupäivästä oppilaat rupeavat levottomiksi, joka saa ihmisen ehkä hilpeäksi.
Ja päivän loppuun mennessä kaikki ne vaihtelut ovat tehneet päivästäsi elämisen arvoisen.