Kaikki ovat kai joskus kuulleet toteamuksen "maailma on paha, piirretyt hyviä". Olen kokeillut sitä joskus ihan konkreettisesti; kun alkoi oikein elämä tympiä ja ottaa päähän, pistin Nalle Puhin pyörimään. Ja se toimi!
Piirretyt, oi te maailman toimivin terapeutti. Pokemon esimerkiksi, se saa vain minut niin, NIIN hyvälle tuulelle. Kun saa uskoa, että kukaan ei voi vahingoittaa sinua, ja että lopussa kaikki kääntyy parhain päin ja hyvä voittaa, kun taas pahat, siteeratakseni Rakettiryhmää, "ampaisevat taivaisiin".

Paitsi ne piirretyt, minulle myös mm. Frendit, Lucky Luke ja mielikuvitukselliset, kauniit unet, ovat jotain, mitä ilman olisin syvällä maan raossa. Kun tähän ikään tulee, kuulee usein kuinka pitäisi ajatella realistisesti, hoitaa velvollisuutensa ja lopettaa lapsellinen hölmöily. Totta kai, eihän aikuisten maailmassa pärjää Nalle Puhilla tai edes maailmanmahtavalla Luckylla.

Vaikka todellisuus onkin joskus masentava ja niin kamalan ikävystyttävä, täytyy muistaa että se on kuitenkin sitä todelisuutta. Sitä, missä asiat tapahtuvat oikeasti, ja vaikuttavat toisiinsa. Mutta mitäpä pahaa on pistäytyä välillä Ihmemaassa. Mielikuvitus on luotu, jotta meidän ei tarvitsisi oikeasti lähteä sinne avaruuteen. On paljon helpompi lentää unimaailmassa. Luoja on antanut meille mielikuvituksen, jotta voisimme nauttia asioista, joihin todellisuus ei anna mahdollisuutta.