I wanna hurt you just to hear your screaming my name

Jeaap, kun nyt en kerran ole pitkään aikaan kirjoitellut niin.. Taidanpa kirjoittaa jotakin :D.
Voisin vaikkapa listata rakkauslauluja. Ennen en millään jaksanut kuunella yhtäkään rakkauslaulua, kunnes koin "musiikillisen valaistumisen". Eli aloin kuunnella Michael Jacksonia. Ymmärsin, että suurin osa lauluista on nimenomaan rakkaudesta kertovia. Kuten nyt vaikka tämän hetken hitit, jotka raikavat NRJ:ltä. Alejandrossa Lady Gaga on auttamattomasti rakastunut. Heartbreaker nimisiä biisejä, eli sydäntenmurskaajia on jo ainakin satakunta olemassa. Led Zeppelin, Pat Benatar, Will.I.Am, Pink... Kaikki ovat rikkoneet sydämiä. Tuorein versio on varmaankin Taio Cruzilta.
Onhan se rakkaus kaunis aihe, ja se koskettaa meitä kaikkia. Yhtä lailla kuin on iloa ja vihaa, myös rakkautta on kaikkien elämässä.
Omista suosikeistani tulee nyt ensimmäisinä mieleen Savage Gardenin Truly, Madly, Deeply.

I'll be your dream
I'll be your wish
I'll be your fantasy.
I'll be your hope
I'll be your love
Be everything that you need.
I love you more with every breath
Truly madly deeply do..
I will be strong I will be faithful
'Cos I'm counting on a new beginning.
A reason for living.
A deeper meaning.

Sanat tehoavat kyllä paremmin kuin musiikki. Mutta on niitä oudompiakin rakkauslauluja kuultu, kuten vaikka Alice Cooperin Poison kappale. Poison? Siis myrkky? Mutta oli biisin nimi kuinka epäilyttävä tahansa, niin aiheena on peräti Rome ja Julia- teema. Eli kielletty rakkaus.

Etta semmoista rohkaistuin kirjoittamaan.. Kesä on tehnyt minusta uskomattoman laiskan. Kaiken suhteen. Melkeinpä odotan innolla koulujen alkua, niin saanpahan hiukan rytmiä elämääni ja muistan syödä muutakin kuin karjalanpiirakoita ;).

Together we'll cry happy tears

 

Eilinen oli kyllä yksi niitä elämän parhaimpia hetkiä! Koko päivä siis Linnanmäellä, aamulla kun heräsin, ehdin tuskin edes syödä aamupalaa kun lähdettiin matkaan. Ja illalla yhdeksältä kotiin. Olisin varmasti sammunut heti eteiseen, ellei TV:stä olisi juuri alkanut House, ja jos päässä ei olisi pyörinyt niin paljon. Tuli sitten kierrettyä lähelle kaikki hupilaitteet, lukuun ottamatta Kotkot-junaa ym. muita yhtä pelottavia laitteita x). Aamulla minut valtasi epäilys, että paikka olisi ääriään myöten täynnä. Aurinko porotti ja ilma oli minun makuuni inhottavan kuuma. Mittari oli kai kiivennyt ainakin 28:aan asteeseen, ja niin hyvän ilman luulisi keräävän ihmisiä huvittelemaan. Mutta kas vain, huvipuistossa oli kuin olikin hengitystilaa!

Päivän kruunasi vielä viimeisten tuntien kaatosade, joten kahden ystäväni kanssa otettiin jalat alle ja juostiin laitteesta toiseen. Innostuttiimpa vielä niin paljon, että myöhästyttiin junasta ;). Meille se merkitsi vain lisäaikaa, ja uutta kirrosta Kieputtimessa, mutta kaitsijamme olivat jokseenkin huolissaan, seuraava juna olisi nimittäin se viimeinen. No tottakai ehdimme siihen junaan, kävelimme asemalle tihkusateessa popcornit sylissä. Siinä vaiheessa alkoi jo paleltaa ja iho mennä kananlihalle, joten päätimme liimautua toisiimme (litimärkinä) ja lämpö pysyi yllä! Ei ollut mitään luksusmukavaa, mutta sitä se ystävyys kai on.

Alan vähitellen uskoa ajatukseen, että tästä tulee mahtava kesä. Tai en minä sitä kai missään vaiheessa epäillytkään. Joka kesä on yhtä mahtava.

One in the billion others

Hauskaa oli leffassa ;). Twilight Epäilys oli ihan katsottava elokuva, kuitenkin vain elokuva elokuvien joukossa.
Kun joku sitten keksi lisätä siihen väkivaltaa, niin mikäs siinä. Lempikohtaukseni koko elokuvassa oli varmaankin juuri vampyyrien välinen taisto. Ta sitten se oli vain ainoa joka jäi mieleen. Oli kyllä muilla katsojilla kestettävää, kun äänitehosteet menivät osaltani suunnilleen näin: pää poikki. "Kräsh. AauuGHHr!! Kjähhäh!". Ja tuo viimeisin tuli siis minulta ja kaveriltani. Tai sitten vain minulta, en ole varma, siellä oli niin paljon melua. Muun muassa niiden päiden poksahtelu. Ja Bellan "oh no!"- voihkaisut. Onneksi koko salissa ei loppujen lopuksi edes ollut paljon väkeä

En siis moiti elokuvaa paljonkaan, mikä saattaa johtua siitä, etten ole lukenut alkuperäistä tarinaa. En ihan oikeasti usko, että Meyer olisi kirjoittanut mitään tälläistä. Minulta sivuuntui kokonaan Bellan, Edwardin ja Jacobin välinen kolmiodraama, sillä elokuvassa keskityttiin vampyyrien väliseen tasiteluun. Joka loppujen lopuksi oli aika laimea, mutta kuten sanoin, viihdyttävä.

Pidin siis elokuvasta, niinkö? Jepjep. Voi olla, että jo huomenna haukun koko elokuvan johonkin hajurakoon, tai estän kavereitani tekemästä elämänsä virhettä heittäytymällä finnkinon kassatädin niskaan. Mutta en tänään. Ehkä sitten joskus. Tällä hetkellä lähtisin kyllä uudestaan katsomaan sen, jos en vain olisi tuhlannut vähäisiä varojani. Eclipse oli huvittava, ja samalla kuitenkin "ehta fanituote", erään etlarin arvostelijan sanoin. Mutta raaka se ei ollut, sillä eihän veri edes roiskunut. No ei, koska vampyyreillä ei tiedettävästi ole virtaavaa verta. Mutta löysin elokuvasta jotain uutta ja hämmentävää, jotain mitä en ollut koskaan ajatellut (ja minä tosiaan ajattelen, liikaa). Miltä näyttää kun pääkoppa murskataan?? Siis ilman että veri tahrii kameran linssin ja näkökentän. Tähän sain ainakin sen elokuvallisen vastauksen.
Olisi kai joskus pitänyt koettaa joskus murskata koulumme biologiantuntien ystävän, hra luurangon kallo.
Ai niin, mutta sehän on muovia.




Niin ja vielä, mietin tässä, että Edward vai Jacob? No kumpi? ..... No sehän on selvä, Carlisle!

A random sunny day

UGH. Ulkona on semmoset 25 astetta lämmintä, on sunnuntai... Ihanaa :--). Tässä tuli nyt tämmönen lyhyt juttu. Huomenna Eclipseä kattomaan, vaikka epäilenkin sitä kovasti, niin hauskaa tulee ainakin olemaan :D.