Jump to the other side

Kaikille jotka eivät ole vielä huomanneet, niin minä hiljattain aloittelin uudenlaista blogia. Siirtykää sinne siis, ihastukaa tai vihastukaa, tähän blogiin ei näillä näkymin tule enää mitään!

 Linkki tässä:

  Behind the mask

Sekunti, sitten toinen, ja lopulta kolmas

Voisipa vaan joskus istua tosi myöhään, ihan laittoman myöhään koneella ja kattella välillä kattoon, ilman mitään kiirettä, ilman mitään sellasta tunnetta että just nyt pitäis olla jossain muualla, tekemässä jotain tärkemänpää.
Sitten sitä miettii, että onko edes olemassa tärkeämpää kuin tämä hetki tässä, tämä hetki, jona sormet naputtelevat näppäimiä ja katse ravaa näytön ja näppäinten välillä.

Ihminen ei ole itsensä herra, ihminen ei ole oman onnensa seppä. Aina kun tekee jotain, siinä tekee jotakin väärin, vähän liian korkealta, tai vähän liian matalalta. Liian kovaa tai liian hiljaa. Jos ihminen hallitsisi itsensä täysin, olisi hän täydellinen.

Vaan kun en ole. Ei kukaan ihminen voi olla. Parhaansa voi tehdä ja olla ehkä jopa tyytyväinen siihen, mutta onko se koskaan täydellistä?

Määritä sana täydellinen. Et voi, tiedätkö miksi? Koska et ole täydellinen. Voiko ihminen selittää tai määrittää täysin tarkasti mitään sellaista, mitä ei ole koskaan nähnyt omin silmin? Tuskinpa.

Mutta ehkä sen on joskus tuntenut jossain syvällä. Siksi usein harhautuu luulemaan, että täydellisyyteen voi päästä.
 Täydellisyys ei siis ole ihmisen ulottuvissa. Helpottavaa.

Niin paljon tehtävää, niin vähän kiinnostusta

Jos joku ei nyt vielä huomannut, niin ULKONA ON IHAN MAHTAVA SÄÄ. Lunta maassa ja aurinko paistaa.

Joten kaiken järjen mukaan mä nukun yhteentoista, raahaudun sohvalle katsomaan Housea ja syömään keksejä omenamuussilla, kovin ponnistuksin nousin istuakseni koneelle ja jumittamaan 9gag:iin. Tässä mä vieläkin olen. Kunpa tämä olisi niitä päiviä, jolloin saisi vaan lagia tekemättä mitään, mutta kun ei. Tunnin päästä pitäisi olla huone suht siivona ja kamat pakattuna ja menossa taas. Jeeeeeeeee on tää vaa niin hemmetin hauskaa. Ketä kiinnostaa stiä paitsi matikanläksyt, joita en oo ehtiny ajatella koko loman aikana.

 Norwegian winter

Jotkut ihmettelee mitä kivaa on 9GAG:issa on.
 Ei mitään. Se vaan autaa tappamaan aikaa.
Ja aivoja.

Toivottavasti piristin teidänkin päivää. Hasta la vista.

Give and you will receive, It’s Nature’s order

Taaskaan en noussut auttamaan.

Minulla on aivan auttamaton tarve päästä tarjoamaan apua, ojentaa käsi tarvitsevalle. Yhä enemmän tuntuu silti siltä, että se on vain halu, kaunis ajatus. Toisinaan on niin vaikea siirtyä sanoista tekoihin.
Tahdon auttaa. Jotta vanhukset voisivat aamupäiväkahveillaan päivitellä, kuinka nuoriso ei olekaan aivan hunningolla. Jotta nuoret itsekin ymmärtäisivät, miksi on auttaminen on hyvästä, että siitä tulee hyvä mieli kummallekin osapuolelle, sekä auttajalle, että avuntarpeessa olevalle. Jotta edes pieni pala Suomea voisi tuntea, että tämä on hyvä paikka elää. Jotta voisin palauttaa suomalaisten uskon hyvyyteen, inhimillisyyteen ja yhteisöllisyyteen.
 Niin kuin ennen vanhaan, kun kaikki oli hyvin. Silloin ennen oli vielä käytöstapoja, eikö niin? Ihmiset olivat ystävällisiä ja rehellisiä toisilleen, eivätkö olleetkin? Moni asia on parantunut aikojen saatossa, mutta joissain asioissa ollaan kyllä menty kompuroidenkin.

Niin pieni ele kuin se onkin, avun tarjoaminen, on se vaikea tottumattomalle. Olenko oikeastaan ikinä noussut bussissa antaakseni paikan vanhemmalle? Suomessa en kertaakaan. Teitittely? Entä jos se loukkaantuu, ehkä se ei olekaan niin vanha, tai jos se ei edes halua apua. Niin minä usein ajattelen.

Ei pitäisi. Pitäisi vain rohkeasti ojentaa kättä, ja tehdä pienellä eleellä toisen päivä paremmaksi. Saa siinä hymyn itselleenkin.

Ensi kerralla en epäröi

Sillä se ei pelaa joka pelkää

It's just another Sunday, in a tired old street

Tuntuu että juuri tota mä nyt tarvitsen. Strutsityynyn, ah mikä keksintö. Sulkeappa pois paha maailma, kaikki ihmiset ja vain vajota omaan onnellisuuteensa.
Vielä olis kaks koetta jäljellä, pinnistää pinnistää. Motivaatio taas vaan on hukassa, ehkä se löytyy iltaan mennessä, ettei tule taas hirveä kiire ton lukemisen kanssa...

Kuva täältä: Ostrich pillow

Tuli muuten mieleen, kun siitä onnellisuudesta paasasin:

...törmäsin tähän eilen (piristi mukavasti mun superantisosiaalista lauantaipäivääni) ja edelleen hymyilyttää kun se on niin osuva.

Oh, happiness, it's you! Didn't notice you come :)

Niin kaunis sää ulkona, puiden kellastuvat lehdet loistaa kultaisina hiljalleen laskevan auringon kanssa. Vois ehkä jopa pistäytyä ulkosalla. Mutta ensin sitä bilsaa.