Jump to the other side

Kaikille jotka eivät ole vielä huomanneet, niin minä hiljattain aloittelin uudenlaista blogia. Siirtykää sinne siis, ihastukaa tai vihastukaa, tähän blogiin ei näillä näkymin tule enää mitään!

 Linkki tässä:

  Behind the mask

Sekunti, sitten toinen, ja lopulta kolmas

Voisipa vaan joskus istua tosi myöhään, ihan laittoman myöhään koneella ja kattella välillä kattoon, ilman mitään kiirettä, ilman mitään sellasta tunnetta että just nyt pitäis olla jossain muualla, tekemässä jotain tärkemänpää.
Sitten sitä miettii, että onko edes olemassa tärkeämpää kuin tämä hetki tässä, tämä hetki, jona sormet naputtelevat näppäimiä ja katse ravaa näytön ja näppäinten välillä.

Ihminen ei ole itsensä herra, ihminen ei ole oman onnensa seppä. Aina kun tekee jotain, siinä tekee jotakin väärin, vähän liian korkealta, tai vähän liian matalalta. Liian kovaa tai liian hiljaa. Jos ihminen hallitsisi itsensä täysin, olisi hän täydellinen.

Vaan kun en ole. Ei kukaan ihminen voi olla. Parhaansa voi tehdä ja olla ehkä jopa tyytyväinen siihen, mutta onko se koskaan täydellistä?

Määritä sana täydellinen. Et voi, tiedätkö miksi? Koska et ole täydellinen. Voiko ihminen selittää tai määrittää täysin tarkasti mitään sellaista, mitä ei ole koskaan nähnyt omin silmin? Tuskinpa.

Mutta ehkä sen on joskus tuntenut jossain syvällä. Siksi usein harhautuu luulemaan, että täydellisyyteen voi päästä.
 Täydellisyys ei siis ole ihmisen ulottuvissa. Helpottavaa.